Jaana Nikula, Ella - Ella Erosen elämänkerta

Ella Eronen oli kaunis ja persoonallinen näyttelijätär. Hän loi itsestään brändin ja piti siitä kiinni. Hän ei paljastanut henkilökohtaisesta elämästään paljoa, mutta tämä kirja kertoo myös siitä vähän. Silti kirjan luettuanikin Ella tuntuu etäiseltä ihmiseltä. Hän teki itse esiintymisasunsa ja käyttäytyi tarkoituksella arvoituksellisesti ja luoksepääsemättömästi.

Ella oli kuitenkin koko kansan tuntema esiintyjä ja Ruotsissakin tunnettu varsinkin runolausunnastaan. Hän teki pitkän uran omistaen elämänsä esiintymiselle teattereissa ja lausuntanäytöksissä. Tämä kirja kertoo hänen uransa vaikeuksista ja vaiheista.

Ensimmäinen painos 1998

Like 2007

Sivuja: 238

***

Anni Nykänen, Mummmo

Olen seuraillut Mummon seikkailuja Anni Nykäsen sarjakuvablogista varmaan melkein alusta asti. Olen tiennyt, että kirjojakin Mummosta on julkaistu, mutta en ole niihin törmnnyt, ennenkuin nyt.

Mummo on savo-karjalainen Papan ja kissan kanssa asuva reipas mummeli. Mummo on mummo, ja pitää kiinni vanhoista perinteistä, mutta on mukana myös nykymaailman hömpötyksissä. Sarjakuvat ovat yleisilmeeltään pelkistettyjä kolmiruutuisia strippejä, mutta kuitenkin yksityiskohtaisesti piirrettyjä. Tämä on tähän mennessä ilmestyneistä kolmesta Mummo -sarjakuva-albumeista ensimmäinen.

Sammakko 2010

Sivuja: 104

*****

Joan Didion, Maagisen ajattelun aika

Maagisen ajattelun aika on Joan Didionin omaelämänkerrallinen teos, jossa hän kertoo aviomiehensä ja sielunkumppaninsa Joh Gregory Dunnen kuoleman jälkeisestä vuodesta. Dunne ja Didion olivat arvostettu yhdysvaltalainen taiteilijapariskunta.

Dunnen ja Didionin tytär Quintana sairastuu vakavasti hieman ennen joulua 2003. Hän makaa sairaalassa koomassa vielä uudenvuodenaattona, samaan aikaan kun hänen vanhempansa valmistelevat illallista. Yllättäen kesken illallisen Dunne saa sydänkohtauksen ja menehtyy samantien. Kirja on Didionin omaa pohdintaa rakkaan ihmisen kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta selviytymisestä. Arkisista asioista, hautajaisten järjestämisestä ja siitä mitä tehdä kuolleen tavaroille. Teksti on päiväkirjamaista itsepohdiskelua. Kerronnan aikajanaa selventää Quintanan sairastaminen ja toipumisyritykset joita Didion myös käy läpi.

Kirjaan tarttuessani hieman epäröin ja melkein jätin sen hyllyyn, pelätessäni lukemisen menevän vain itkemiseksi. Sillä tiesin sen kertovan Didionin rankoista kokemuksista. Didion ei kuitenkaan liikaa vello surussaan vaan pohtii asioita ja reaktioitaan älyllisesti. Siten hänestä saattaa saada hieman kylmän vaikutelman, mutta pidin tästä tavasta kertoa asiat niinkuin ne ovat.

Alkuteos: The Year of Magical Thinking 2005

Suomentanut: Marja Haapio 

Like 2007

Sivuja: 221

***

Charles Bukowski, Postitoimisto

Olen pitkään halunnut lukea Bukowskia ja eräs ystävä suositteli aloittamaan Postitoimistosta, joten niin tein. Postitoimisto on Bukowskin ensimmäinen romaani ja hänen omien sanojensa mukaan vahvasti omaelämänkerrallinen romaani hänen kaksitoistavuotisesta työputkestaan yhdysvaltain postilaitoksella.. Kirjan päähenkilön Henry Chinaski on Charles Bukowskin alter ego. 

Henry Chinaski on naisiin menevä, juopotteleva retku, joka tarvitsee työn rahoittaakseen alkoholin ja raviharrastuksensa. Hän pestautuu töihin postitoimistoon kuullessaan kadulla jonkun sanovan sen olevan mukava työpaikka. Postin jakaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavaa. Pikkumainen pomo Jonstone nipottaa ja postilaatikoilla postinjakaja saa joka päivä samoja valituksia, "miksei minulle ole mitään?" tai "miksi aina vain laskuja?"

Chinaski ei yritä mitään, hän vain on ja elää. Jos nainen vaatii liikaa, nainen vaihtoon, tai jos pomo nillittää liikaa, kostetaan potkujenkin uhalla. Jos asiat eivät toimi ne laitetaan toimimaan tai jos se ei onnistu, ei kerrota kenellekkään. Chinaski on välinpitämätön ajelehtija, jonka ainoana päämääränä näyttää olevan pano ja viina.

Vaikka hahmona Chinaski on ärsyttävä, en pitänyt hänestä enkä ymmärtänyt häntä yhtään, tykkäsin kirjasta kuitenkin. Sen asenteesta ja arkipäivän huomioista.

Englanninkielinen alkuteos: Post Office 1971

Suomentanut: Kristiina Rikman

Sivuja: 218

****

Bob McCabe, Harry Potter Legenda - kirja Harry Potter -elokuvien tekijöiltä

Pieni näätänenkin tuli kuvaan!

Löysin kirppikseltä tämän valtavan kokoisen (n.4kg!) Harry Potter Legenda -kirjan, hyvä kun jaksoin sen kotiin kantaa. Kirjan lukemiseen ei kuitenkaan mennyt montaa päivää, sillä se oli mielenkiintoinen ja täynnä isoja kuvia.

Kirjassa kerrotaan kaikkien kahdeksan Harry Potter -elokuvan tekovaiheita, sattumuksia ja saavutuksia. Sitten esitellään hahmoja, näyttelijöitä, lavasteita, tapahtumapaikkoja ja kerrotaan miten näyttelijöitä löydettiin elokuviin ja miten heitä puvustettiin ja lavasteita rakennettiin. Mielenkiintoinen paketti tietoa elokuvien teosta kiinnostuneille ja myös Harry Potter -faneille. 

Tälläisten kirjojen lukemisen jälkeen arvostan aina elokuvien tekijöitä entistä enemmän. Kun lukee elokuvien tekemisestä ja haasteista, ymmärtää miten paljon aikaa ja vaivaa yhden elokuvan tekemiseen menee. Hetken aikaa myös katson elokuvia eritavalla, miettien miten jokin kohtaus on tehty ja suunniteltu. Tässä kirjassa kerrottiin esimerkiksi hiinokan tekemisestä. Siihen oli kulunut monelta kymmeneltä ihmiseltä monta kuukautta ja elokuvassa se näkyy vain muutaman hetken verran. Melkein surettaa, lavasteita ja tarpeistoa voisi koota johonkin vaikka näyttelyksi!

readme.fi

Sivuja: 531

***

Milan Kundera, Olemisen sietämätön keveys

Ainon junaeväät!

Takakansiteksti:

Eurooppalaisen kirjallisuuden huikea voimannäyte! Olemisen sietämätön keveys on neljän keskieurooppalaisen sijaansa etsivän ihmisen tarina. Se on myös rakkauskertomus, syvimpiä ja kauneimpia mitä koskaan on kirjoitettu. 

Tomás, prahalainen kirurgi ja naisstenmies, rakastuu päätäpahkaa herkkään hauraaseen tarjoilijattareen Terezaan. Hän haluaa tytön, mutta myös vapautensa, kaikki hänelle kertyneet ihanat naiset. Heistä tärkein on Sabina, itsellinen taiteilija ja seikkailijatar. 

Vuosi 1968 viskoo ihmiset maailmalle. Genevessä Sabina solmii suhteen Franziin, keski-ikäiseen, osallistuvan polven tiedemieheen, jonka idealismi ulottuu koko maailmaan. Ihmiskohtalot kutoutuvat romaanissa kuvioksi, jonka moraaliset, intellektuaalist, eroottiset ja poliittiset kosketuskohdat ovat ainutlaatuiset.

En koe osaavani sanoa tästä mitään tarpeeksi älykästä ja ylevää, joten vain ylistän kirjan mahtavuutta! Luulen, että tämä pitää lukea uudestaan, jotta löytäisin sanoja. Milan Kundera on lempparikirjailjoitani!

Tsekinkielinen alkuteos: Nesnesitelná lehkost bytí 1984

Käsikirjoituksesta suomentanut Kirsti Siraste 1985

WSOY 

Sivuja: 414

Nick Hornby, Alas on pitkä matka

Uudenvuodenaatto on monille yksinäisille vuoden yksinäisin päivä. Silloin eräät heistä kiipeävät lontoolaiset tornitalon katolle ja hyppäävät alas. Eräänä uudenvuodenaattona viisi ihmistä sattuu paikalle samoissa aikeissa. Yksi, heistä epätoivoisin hyppää samantien. Neljä muuta jäävät juttelemaan, kun heistä kukaan ei kuitenkaan oikeasti ole valmis.

Maureen on vaikeasti vammaisen poikansa yksinhuoltaja. Poika ei kykene liikkumaan eikä puhumaan. Maureen on keksinyt mistä hänen poikansa pitää ja ostanut sen mukaan elokuvia ja koriste-esineitä ja tapetoinut asunnon seinät niillä kuvilla joista ajattelee sen ikäisten pitävän, vaikka poika ei tästä kaikesta ymmärrä mitään. Maureen kokee hukanneensa elämänsä.

Jess lukiolaistyttö, jonka isä on apulaisopetusministeri. Hänen siskonsa on kadonnut. Kuolleeksi epäilty, mutta ruumista ei ole löydetty. Jesskin haluaisi kadota. Martin oli tv-juontaja, joka möhli sekaantumalla nuoriin tyttöihin ja on juuri tullut vankilasta takaisin julkisuuteen. Ja JJ, jonka mielestä hänen syynsä kuolla ei ole tarpeeks painava kuultuaan muiden tarinat kertoo sairastavansa harvinaista kuolemaan johtavaa tautia, vaikka oikeasti hän on musertunut menetettyään tyttöystävänsä ja rockbändinsä ja joutuessaan pizzalähetiksi.

Raskaasta aiheestaan huolimatta, kirja ei ole synkkä. Joka hetki näkyy jossain näkyy toivoa ja huumoria. Neljä ihmistä, jotka eivät missään toisissa oloissa ystävystyisi kokevat jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja hengissä selvitäkseen yrittävät auttaa edes muita elämään. Ventovieraita ihmisiä vain on välillä hankala auttaa.

Kirjaa kertovat vuorotellen nämä neljä henkilöä. Siten pystyy helposti ymmärtämään juuri kyseisen henkilön ajatukset. Jotenkin silti koen hahmojen jäävän vähän pinnallisiksi. Ja vaikka kirja kuinka yritti se ei tuntunut olevan kiinni tavallisessa todellisuudessa. Ovatko itsemurhaa yrittävät silti ikinä?

Englanninkielinen alkuteos: A Long Way Down 2005

Suomentanut: Jukka Jääskeläinen

WSOY 2006

Sivuja: 329

****

Torsti Lehtinen, Eksistentialismi - Vapauden filosofia

Lyhyesti sanottuna: helppotajuinnen ja selkokielinen johdatus eksistentialismiin. Historiaa, lähtökohtia ja suuntauksia. Tunnetuimpien eksistentialististen ajattelijoiden (Jaspers, Sartre, Beauvoir, Heidegger, Kierkegaard, Camus ja Marcel) elämän, tuotannon ja ajatusten esittely vie kirjasta suurimman osan.

Arktinen Banaani 2013
Ilmestynyt aiemmin vuonna 2002 Kirjapajan kustantamana
Sivuja: 326

*****

Kari Hotakainen, Kantaja

Tämän vuoden kirjan ja ruusun päivänä kampanjassa mukana olleet kirjakaupat lahjoittivat kirjaostosten kaupanpäälliseksi Kari Hotakaisen Kantajan. Alunperin kirjan ja ruusun päivänä miehet ovat antaneet naisille ruusun ja naiset miehille kirjan. Nykyisin päivää vietetään kirjojen ja tekijänoikeuksien kunniaksi.

Kirjan kertoja on teoreettisen filosofian maisteri Timo. Hän on työtön, yksinäinen ja ikävöi nuoruuden rakkauttaan. Hän valmistui työttömäksi ja on elämänsä aikana tehnyt sekalaisia pätkiä siellä ja täällä. Taas uutta työpaikkaa hakiessaan Timo päätyy töihin hautausmaalle. 

Timo on tyytyväinen työhönsä hautausmaan hoitajana. Myös suntio on tyytyväinen Timon työhön ja sanoo tämän sopivan hautausmaalle.

Sä sovit tänne. Siis tälle palstalle. Moni määräaikainen ei pidä kuolleista. Sä oot melkein kuollut, mut mä sanon, että älä mee liian pitkälle. Sulla on elämä, näillä ei.

Yhä useammin suntio joutuu pyytämään Timoa mukaan arkun kantajaksi, kun omaisia ei ole tarpeeksi. Kerran hautajaisissa ei ole kuin pappi, suntio, Timo ja muut hautasmaan työntekijät. Ei ketään joka olisi tuntenut vainajan. Timo alkaa pohtia näiden yksinäisten ihmisten elämää ja keksimään heille tarinoita. Hän kirjoittaa myös muistopuheita vainajille ja lausuu niitä hautausmaalla. Tästä suntio ei innostu.

Timo pohtii omaa elämäänsä, kuka hänen haudallaan on, ja mitä hänen muistopuheessaan sanotaan. Onko hänellä edes elämää?

Kirjan tekstiä oli miellyttävä lukea ja kirjan luki parissa tunnissa. Pohdin millaista mahtaa olla kirjoittaa kirja tilauksesta. Tästä teoksesta ei sitä minusta huomaa. Ajoittain sitä ajattelin, koska uskon, että aiheesta olisi saanut pidemmänkin tarinan, mutta kustannussyistä kirjasta ei saanut tulla liian pitkä. Keskeneräiseltä tai pakolla tehdyltä, se ei kuitenkaan vaikuttanut. Hautausmaan kolkkoudesta ja kuolleista huolimatta kirjassa on jotain lämmintä. Timo hahmona on inhimillinen ja hänen päänsä sisälle on helppo päästä. Myös suntio piiloviisaudessaan on mielenkiintoinen.

Pari päivää sen jälkeen, kun olin lukenut tämän kirjan, osui silmiini Helsingin Sanomien juttu yksinäisten hautajaisista. Ei sinänsä liity kirjaan, mutta kirjan aiheeseen kyllä. http://www.hs.fi/kaupunki/a1430537321411

Kirjakauppaliitto 2015

Sivuja: 140

****

Christian Rönnbacka, Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähistöltä metsiköstä löytyy tyhjä hauta. Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään mistä on kyse. Sitten yhdestä hautakuopasta löydetään tuntematon ruumis. Poliisi on ymmällään, ja entisestään tutkinta mutkistuu, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan.

Vähitellen jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka jättämät arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut haamut.

Taas äänikirja, jonka kuuntelin vain koska se oli saatavilla. Tykkäsin tästä kuitenkin yllättävän paljon. Olen lukenut dekkareita joskus yläasteikäisenä viimeksi, enkä ole niistä enää kovin innostunut. Teksti oli kuitenkin mukavasti kirjoitettua ja juoni hyvä. Erityiskiitos myös lukijalle, Ville Tiihoselle. Hänen ääntään oli miellyttävä ja kiva kuunnella.

Bazar
Julkaistu äänikirjana 2014
Lukija: Ville Tiihonen
Kesto: 9h 51min

***