Elina Jyväs - Baking Instinct, Eleanora Von Smöörin herkkujen aateliset

Harvemmin nykyisin ostan keittokirjoja tai leipomiskirjoja, varsinkaan uutena. Tästä olen kuitenkin haaveillut jo vähän aikaa ja kun sain alennuskoodin adlibrikseen, niin muutaman päivän kuluttua se saapui postiluukusta. Harvoin myöskään kirjoitan tähän blogiini käsityö- tai ruokakirjoista, joita tosin selaan usein, mutta nyt teen senkin ja ehkä jatkossakin enemmän.

Eleanora Von Smöör on ruokatoimittaja Elina Jyväsin alter ego. Kirjassa originelli herkkusuinen aatelisneito kertoo myös omaa tarinaansa reseptiensä välillä. Reseptit itsessään ovat tarkkoja, joten leivonnaiset varmasti onnistuvat. Monet ohjeet ovat klassikoita ja tuttuja, mutta mukana on myös uudempia leivonnaisia ja sovelluksia. Parasta on ylellinen tunnelma. Jokainen aatelinen olisi varmasti haltioissaan, jos teekutsuilla tarjottaisiin mitä tahansa tämän kirjan ohjeella leivottua. Reseptien välillä kerrotaan myös faktatietoja raaka-aineiden aatelisista, kuten kahvista, sokerista, vaniljasta ja marsipaanista. 

Kirjaa ei ole tarkoitettu terveysintoilijoille tai tosikoille, vaan lähinnä leivoksilla eläville neidoille ja herroille. Eleonora kertoo ruokaympyränsä koostuvan makeasta, makeammasta ja makeimmasta. Olin positiivisesti yllättynyt reseptien laadukkuudesta ja siitä että koen saavani niistä uutta inspiraatiota leivontaan. Olisin ostanut tämän kirjan pelkästään myös inspiroivien valokuvien perusteella. Niiden tyyliä kuvataan holtittomuuden estetiikaksi. Tai niin myös tein, resepteihin tutustuin vasta jo omistaessani kirjan. Baking Instinct on täynnä herkullista taidetta!

Tammi 2014

Valokuvat: Laura Riihelä, Sami Repo, Katri Kapanen, Reetta Pasanen, Sanna Peurakoski

Graafinen suunnittelu ja taitto: Päivi Häikiö

Sivuja: 176

http://bakinginstinct.com

*****

Tuula Karjalainen - Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

Olen lukenut tätä pitkään, ehkä noin neljä kuukautta! Se johtuu osittain kirjan koosta, se on sen verran iso ettei sitä jaksa kantaa mukana ja illalla väsyneenä sängyssä lukiessani en jaksanut kannatella sitä kovin kauaa. Pitäiskö alkaa käymään punttisalilla, jotta jaksaisi lukea paksumpia kirjoja? Mutta myös siitä, että vaikka olen ihaillut Tove Janssonia pitkään ja lukenut hänestä kaiken mahdollisen vastaan tulevan, kirjassa oli silti paljon uutta tietoa. Koko kirja on tiivis, yhteen kirjaan on saatu mahdutettua tuottoisan taiteilijan koko elämä, eli ei turhia jaarituksia ja täten melkoisen tuhtia luettavaa.

Jo kannessa tulee ilmi Tove Janssonin elämänohje itselleen "Tee työtä ja rakasta". Tässä järjestyksessä. Tärkeintä hänelle oli elämässä työ ja heti perässä rakkaus. Kirjan luettuani tuli tunne, että lähes koko Toven elämä oli työtä. Ei huonona asiana, suurimman osan ajasta hän tuntui nauttineen työstään suunnattoman paljon ja eli kuten halusi. Työ oli hänen elämänsä. Vaikka ajoittain hän olikin sen vuoksi masentunut.

Tämän luettuani ymmärrän vielä paremmin Toven todellista monilahjakkuutta. Hän piirsi, maalasi, kirjoitti monenlaisia tarinoita, piirsi sarjakuvia ja menestyi kaikissa näissä. Hän oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen, anarkisti, pasifisti, feministi ja piirsi poliittisia pilapiirroksia. Silti hän oli vaatimaton, eikä pitänyt itsestään ikinä meteliä. Hän todella sai aikaan, eikä vain puhunut.

Kirja on koottu taitavasti teemoittain ja mahdollisuuksien mukaan aikajärjestyksessä. Lähes jokaisella sivulla on myös valokuvia tai Toven teoksia kuvituksena. Kirjassa on kirjana todella arvokkaan kirjamainen tuntu. Se on hieman raskas, kannet ovat kovat ja kauniit ja paperi laadukasta. Nautin siitä todella paljon myös sen vuoksi.

Tammi 2013

Ulkoasu ja taitto: Timo Numminen

Sivuja: 303

*****

Read my lips

Mitä tapahtui kun viisi taideteollisuuden ammattilaista toteutti kuvallisen ketjureaktion? Kun yhden tuotos oli seuraavan lähtökohta, aikaa jokaisella oli kaksi viikkoa ja odotukset olivat pilvissä? Kun tekijät sekä asettivat itse oman tekemisensä rajat että antoivat itselleen suuria vapauksia?

Syntyi muun muassa valokuvia, kuvituksia, kirja ja animaatio. Syntyi myös paljon sivupolkuja, ajatuksia, kiihkeää tekemistä, löytämisen iloa ja oivalluksia. Ja uusi metodi tehdä työtä.

Tämä kirja ja oheinen dvd ovat dokumentti siitä ajatusten matkasta, jonka tekivät valokuvaajat Nina Merikallio ja Timo Wright, tekstiilisuunnittelija Piia Keto, graafiset suunnittelijat Tuukka Rantala ja Ville Isopahkala. Ensin oli ryhmä, ajatus ja energiaa, sitten nippu valokuvia. Valokuvista sikisi joukko uusia, käsin tehtyjä kuvia. Valokuvat ja kuvitukset järjestäytyivät, pirstoutuivat ja sekoittuivat, niistä rakentui käsin kosketeltava esine, tämä kirja. Lopuksi kuvat lähtivät konkreettisesti liikkelle ja niistä tuli animaatio. Ja jälleen uusi tarina.

Kokonaisuus kertoo kuvin eri yksilöiden ajatuksista, ideoista ja tunnelmista. Se kertoo myös ryhmässä tekemisen voimasta, kunnioituksesta ja kunnioittamattomuudesta. Rohkeudesta laittaa itsensä likoon, rohkeudesta olla spontaani - ja rohkeudesta antaa oma tuotoksensa muiden reviteltäväksi.

maaliskuu 2006 

Erika Kovanen

Graafinen suunnittelija

Taiteen maisteri

Kirja on täynnä kuvia. Valtavan vaikuttavia ja inspiroivia kuvia. Harmikseni en ole pystynyt katsomaan kirjan lopussa olevaa dvd:tä, sillä tietokoneeni levyasema ei toimi vieläkään.

*****

Salvador Dali - Neron päiväkirja

Jo kirjan kannessa on teksti "Ainoa ero hullun ja neron välillä on siinä, että minä en ole hullu." Missä menee hulluuden ja nerouden raja. Ovatko hullut neroja? Ovatko nerot hulluja? Dali maalasi surrealistisia tauluja, joita ei hänen aikanaan ymmärretty. Dali ei kuitenkaan masentunut kritiikistä, vaan jopa riemastui maalaamaan aina vain erikoisempia ja surrealistisempia teoksia, mitä enemmän häntä kritisoitiin. Hän uskoi vakaasti omaan nerouteensa ja ainutlaatuisuuteensa. 

Kirja antaa Dalista hullun ja hieman omahyväisen kuvan. Ainoa jota hän tuntuu arvostavan on hänen vaimonsa Gala. Galan uskomattomuutta ja rakkauttaan häneen Dali toistaakin useasti. Uskon omahyväisyyden kuitenkin johtuvan siitä, että kirja on päiväkirja, jota Dali kirjoitti pääasiassa itseään varten. Onhan hän myös taiteilija.

****