Sanat kuvaa Sartren lapsuutta kirjoittajan omasta näkökulmasta, minäkerronnalla. Hän kertoo tarinaa vanhempana, jälkiviisaana ja kommentoi itseään lapsena. Kirja kertoo hänen varhaisesta kiinnostuksestaan kirjoihin, kirjoittamiseen ja sanoihin. Sartre kuvaa itseään pikkuvanhana, yksinäisenä ja ylpeänä lapsena, joka eli kirjoittamissaan tarinoissa. Mitä kirjat ja kirjallisuus meille merkitsevät? Miksi luemme tietynlaisia kirjoja? Vai luemmeko? Mistä kirjailijan kutsumus kirjoittamaan saa alkunsa? Mistä tarinat tulevat? Sartren elämää tutkineet ovat löytäneet kirjasta paljon faktaa, mutta myös asioita jotka eivät ole tapahtuneet tai ovat vertauskuvallisia. Tämä selvisi kirjan lopussa olleista Jörn Donnerin jälkisanoista.
"Ylpeyteni ja yksinäisyyteni olivat siihen aikaan niin suuret, että toivoin olevani kuollut tai koko maailman haluama." Sartre
"Kuvitelmasta tulee sanojen todellisuutta." Donner
****
