maanantai 31. maaliskuuta 2014

Anja Snellman - Aura


Aura on kuollut syöpään kaksikymmentä vuotta sitten. Vasta nyt hänen rakastajattarensa kertoo kirjan kertojalle, Auran opettajalle ja ystävälle, Auran halunneen jättää tälle perinnöksi kaikki kirjoittamansa tarinat ja runot. Aura oli lahjakas runoilija, mutta ei saanut koskaan kustannussopimusta lukuisista yrityksistä huolimatta. Kertojalla ja Auralla oli myös yhteisen intohimon, kirjoittamisen lisäksi yhteinen ihailun kohde, Sylvia Plathin runot, joihin kirjassa on lukuisia viittauksia. Heidän ystävyytensä katkesi kun toinen menestyi ja toinen ei. Kirjassa kertoja muistelee Auran ja hänen yhteistä aikaa. Teksti oli nautittavaa ja ihanaa. Mukava pieni välilukeminen. Luin tämän yhdessä iltapäivässä. Kirjan takakannessa on kohta: "Vähitellen kirjailija ymmärtää, mitä lahjakas Aura Aula, ikuinen pöytälaatikkorunoilija, oli halunnut testamentillaan hänelle sanoa." Minulle kuitenkin jäi vähän epäselväksi ymmärsinkö tämän sanoman oikein. 

****

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tove Jansson - Reilua peliä


Reilua peliä -kirja kertoo kahden toisilleen hyvin läheisen naisen ystävyydestä. Marin ja Jonnan, jotka asuvat samassa talossa, vierekkäisissä ullakkoasunnoissa, joita yhdistäävää käytävää pitkin he vierailevat toistensa luona. Kesäisin he muuttavat yhdessä saareen. He molemmat ovat taiteilijoita, Mari maalaa ja Jonna veistää. Heillä molemmilla on oma elämä, mutta he ovat kietoutuneet tiiviisti toisiinsa, eivätkä kirjassa juuri tapaa muita ihmisiä. Kirja kertoo nokkelasti pienistä sattumuksista Marin ja Jonnan arjessa. Tunnelma on hieman fantasiamainen ja lämminhenkinen. Tämän voisi lukea monia kertoja uudestaan, ja joka kerralla oivaltaa jotain uutta.

*****

torstai 27. maaliskuuta 2014

Juha Veli Jokinen - Homo! Lesbo! - Tarinoita 2000-luvun Suomesta

 

Toimittaja Juha Veli Jokinen on koonnut kirjaan kahdentoista tunnetun suomalaisen homoseksuaalin tarinoita. He kertovat avoimesti elämästään homoina ja lesboina. Miten se vaikuttaa töissä ja harrastuksissa. Miten vanhemmat ja läheiset ovat suhtautuneet. Kirjan lopussa on myös kirkon ja psykologien näkökantoja homoseksuaalisuuteen.
Saman tyylinen, kun aiemmin lukemani Marja-Leena Parkkisen kokoama Ulos kaapista -teos, jossa tavalliset ihmiset kertoivat homoseksuaalisuudestaan.

***

Umayya Abu-Hanna - Nurinkurin


Nurinkurin on Umayya Abu-Hannan omaelämänkerta aikuiseksi kasvamisesta Israelissa, ristiriitojen ja konfliktien keskellä. Lapsenkin näkökulmasta maailma on jännittävä ja hieman pelottava, mutta sotatilanne ei ahdista lasta, kuten aikuista. Kirja on elämäniloinen ja värikäs ja täynnä kielten ja kulttuurien kohtaamisia.
Hyväntuulinen ja kevyen helppolukuinen.

***

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Stewart/Weisman/Brigg -Cathyn kirja, Cathyn avain ja Cathyn sormus



Cathyn kirja, Cathyn avain ja Cathyn sormus muodostavat kolmisosaisen interaktiivisen fantasiaseikkailun. Kirjojen välissä on materiaalia, todistusaineistoa, jota voi hyödöntää tarinan edetessä. Kirjat ovat Cathyn päiväkirjoja, joissa hän kertoo jännittävästä elämästään, jossa tapahtuu kaikenlaista. Cathy tapaa jännitävän Viktorin. Myöhemmin paljastuu tämän olevan kuolematon. Erinäisten kierteiden kautta kaikki asiat järjestyvät, kuten niillä on tapana. Enenpää en viitsi paljastaa, etten pilaa kenenkään lukukokemusta.


***

torstai 13. maaliskuuta 2014

Jenny Dahlberg - Sopivasti lihava



Kirjaa kertoo kirjoittaja itse. En kuitenkaan ole varma onko kirja täysin omasta elämästä kertova, osittain ainakin. On Jenny ja Linda. He ovat parhaita ystäviä ja kovin samanlaisia. Molemmat ovat todella tuhteja naisia ja pitävät herkullisesta ruoasta ja syömisestä. Jenny kertoo elämästään, elämästä lihavana ja ajatuksiaan lihavuudesta. Siitä millaista on olla nuori lihava yksinhuoltajanainen nykypäivän Ruotsissa. Millaista on kun kengännauhojen sitominen on vaikeaa, sopivia vaatteita löytää vain miestenosastolta ja kyläillessä pelkää istua tuoleille, kun pelkää niiden hajoavan. 

Lukiessa alkoi ärsyttää, että miksi tässä jauhetaan vain lihavuudesta. Alkaa itsekkin miettimään onko paino tärkeä osa elämää. Eikö kirjoittajalla ole muuta elämää? Tietysti suuri ylipaino vaikuttaa lähes kaikkeen elämiseen, mutta pitääkö sitä vielä miettiä koko ajan ja kirjoittaa siitä kirja? Eikö voisi vaan elää ja yrittää hyväksyä ylipaino ja olla onnellinen, eikä valittaa? Tai oikeastaan, luulen, että Jenny hyväksyy painonsa. Suurempi ongelma on, kun muu maailma ei hyväksy. Nykypäivän ihanteet ja normit hyväksyvät vain laihuuden.

Tämä kirja on läskikirja. Niin sanotaan kirjan lopussakin. Eli se kertoo lihavuudesta, ei kannata odottaakkaan mitään muuta. Kirja oli mielestäni hauskasti kirjoitettu ja elämäniloinen. Silti sävyltään vakava, eikä mikään huumorikirja. Hieman sarkastinen ja suorasukainen. 

***