tiistai 27. toukokuuta 2014

Pieni runokirja - 150 suomalaista klassikkoa


Ostan harvoin kirjoja uutena. Tämä kuitenkin tahtoi mukaani kirjakaupasta viikko sitten. Kirjan kansi on ihana ja runot ovat ihania. Ollakseen pieni runokirja, kirjassa on kuitenkin 150 runoa. Se on minusta aika hyvin pienelle runokirjalle. Runot ovat suomalaisia klassikoita, kuten kansikin sanoo. Niitä on koottu seuraavilta runoilijoilta: Eino Leino, Aleksis Kivi, Edith Södergran, J. H. Erkko, Kössi Kaatra, Uuno Kailas, Severi Nuormaa, Kasimir Leino, Kaarlo Kramsu. Runot on lajiteltu 16 otsikon alle, joita ovat mm. Myrsky lintu, Aamutunnelma, Ero ja Paljain jaloin. 

Rakastan tätä kirjaa! Runoja voi lukea yksitellen, tai muutaman sieltä täältä tai kaikki. Silloin tällöin, kun huvittaa. 

*****

Turkka Hautala - Salo


Salo on kuvaus suomalaisen pikkukaupungin elämästä ja sen ihmisistä. Kirjan jokaisessa luvussa on eri kertoja. Aina seuraava kertoja limittyy jotenkin edellisen elämään, satunnaisen kohtaamisen kautta. Kaikki he ovat jotenkin yksinäisiä ja tietävät toisensa vain pintapuolisesti. Ainoastaan paikallinen kylähullu Hattuleidi, tuntuu hahmottavan kokonaisuuden. 

Kertojat ovat miehiä ja naisia, hyvin sekalaisesti valittuja ihmisiä, mm. aamulehtien jakaja, maahanmuuttaja taustainen pizzakuski, äitinsä kanssa asuva nörttipoika, grillimyyjä ja paikallisen kännykkätehtaan johtohenkilö. Ihailin kirjassa, miten elävästi ja rikkaasti heidän elämäänsä pääsee sisälle ja miten todellisilta he tuntuivat. Kirja ottaa kantaa tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämään, näiden henkilöhahmojen kautta.


*****

maanantai 26. toukokuuta 2014

Leila Simonen - Kiltin tytön kapina


Lainasin tämän nimen perusteella koulun kirjastosta, selaamatta yhtään sen tarkemmin. Odotin jotain kapinoivaa. Kirjassa on katkelmia yhdeksän 40-50-luvuilla syntyneiden naisten ajatuksista kirjailijan tekstien lomassa. Naiset ovat olleet mukana vuoden kestäneessä kirjan kirjoittajan Leila Simosen Body-projektissa, jossa on keskusteltu, muisteltu ja tehty itsenäisesti kirjallisia tehtäviä. Kirjassa käydään läpi ryhmän keskusteluissa ja teksteissä läpikäytyjä asioista alkaen lapsuudesta. Miten tyttöihin on suhtauduttu ja mitä heiltä on odotettu. Onko tytöksi kasvettu ja kasvatettu, vai onko se geeneissä. Nuoruudessa, millaista on ollut kun on saanut tai ostanut ensimmäiset rintaliivit, tai kun kuukautiset ovat alkaneet. Miten on suhtautunut alkoholiin. Ensimmäisistä seksikokemuksista ja seksifantasioista, nyt vanhempana. Omasta ja muiden suhtautumisesta omaan kehoon. Mikä on sopivaa naiselle. Millainen naisen tulee olla.

Yllätyin miten avoimesti naiset ovat kertoneet elämästään ja kokemuksistaan. Ovat uskaltaneet jakaa jopa seksifantasiansa ryhmän kanssa, ja nyt kirjassa, vaikka moni kertookin piilotelleensa tekstejään aviomieheltään. Olisi mielenkiintoista lukea, miten tämän hetken kolmekymppiset naiset kertoisivat kirjassa esitettyihin aiheisiin liittyen. Koen naisen asemassa ja naiseudessa tapahtuneen muutoksia tässä kirjassa esiintyneitä naisia verrattaessa nykypäivään. Osa naiseudesta on silti edelleen itsestäänselvinä pidettäviä oletuksia, paljolti yhteiskunnasta johtuvia. Nykyisin ei vain ole niin suuri asia poiketa valmiista muotista. Luulisin. Kirjaa on koottu vuosina 1991-1993 ja se on julkaistu vuonna 1995. 

**

tiistai 20. toukokuuta 2014

Niina Repo - Pimeä huone


Pimeä huone on kertomus teini-iästä ja kasvamisesta. Raakel kirjoittaa muistelmiaan ja antaa niitä luettavaksi ystävälleen Ristianille. Kirjassa tapahtumia tarkastellaan molemmista näkökulmista. Raakkelin elämään on mahtunut kaikenlaista, Ristianista mahdottomilta tuntuvia asioita. 

Samastuin hyvin vahvasti joihinkin kohtiin ja kirja tuntui elävältä ja Raakkel oikealta ihmiseltä. Toisaalla taas hyvin epäuskottavalta ja oudolta. Mietin tätä lukiessa, miten oma mielentila vaikuttaa kirjojen kokemiseen. Jos en itse tuntisi samoja tunteita kun kirjassa kerrotaan, kokemus ei olisi niin voimakas. Ja miten nämä kaikki arviot ovat sen hetken tuntemuksia. Toisessa hetkessä saattaisin pitää kirjasta, tämän kirjan tapauksessa kaiketi vähemmän. 

Kokonaisuudessaan lukukokemuksena silti pidin tästä. Vaikka moniin asioihin ei tullut vastausta ja useat kohdat jäivät ärsyttävän epäselviksi. 

***

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Bodhipaksa - Vegetarismi - Miten ja miksi ryhtyä kasvissyöjäksi


Bodhipaksa on buddhalainen ja korostaa omaa ajattelutapaansa, joka on lyhyesti, että mitään elävää ei saisi vahingoittaa. Buddhalaisia suuntauksiakin on erilaisia. Bodhipaksa korostaa omaa ajatteluaan mielestään oikeana, ja toivoo voivansa herättää ajatuksia muissa buddhalaisissa, mutta myös tavallisissa uskontoa harjoittamattomissa ihmisissä. 

Bodhipaksa on brittiläinen ja on opiskellut eläinlääkäriksi ja sanoo sen vaikuttaneen ehkä eniten siihen, kun hän alkoi kasvissyöjäksi. Hän kävi jo opiskeluaikana monissa eläinten tehotuotantolaitoksissa ja kertoo kirjassakin eläinten hurjista oloista niissä. 

Boddhipaksa korostaa, että hän haluaa ihmisten alkavan miettiä kasvissyöntiä eettisestä näkökulmasta, mutta kertoo silti myös kasvissyönnin terveydellisistä vaikutuksista. Koko kirjan läpi kulkeekin ajatus kaiken elävän kunnioittamisesta ja myötätunnosta. Hän toivoo rakastavan ystävällisyyden leviävän koko maailmaan.

Kirjan alun kertomukset eläinten tehotuotannosta suosittelen kaikkien luettavaksi. Muuten kirja keskittyy todella paljon buddhalaisuuden filosofiaan kasvissyönnistä. Sitä kuitenkin pystyy helposti soveltamanan myös omaan ajatteluun, olematta silti buddhalainen.

Itse olen jo paljon tutustutnut kasvissyöntiin ja eettisiin ajatuksiin, niin haluan tästä kirjasta kirjoittaa ylös yhden vielä pidemmälle menevän lainauksen:

"Buddhalaisten opetusten mukaan voimme oppia tuntemaan empatiaa niin, että emme enää näe maailman jakautuvan "omaan itseemme" ja "muihin". Silloin olemme täydellisesti oivaltaneet kaiken liittyvän kaikkeen, emmekä pyri lievittämään toisten olentojen kärsimystä sen takia, että itse tuntisimme olomme paremmaksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että huomaamme kärsimyksen olevan, ja tiedämme kärsivien olentojen tahtovan vapautua kärsimyksistään.

Kun alamme opetella eettistä käytöstä, on lähestymistapamme väkisinkin jonkin verran itsekeskeinen, mutta meditaation ja syvällisen olemassaolon luonteen pohdiskelun tukemana voimme oppia todellista epäitsekkyyttä."

Kirja oli hyvin helpposelkoinen ja asiat helposti selittävä. Myös kovin kasvissyöntiin käännyttävä.

****



Andrea Maria Schenkel - Hiljainen kylä



Saksalaisen pienen Einhausenin kylän syrjäisessä nurkassa oon Tannödin maatila. Naapurit alkavat ihmetellä maatilan asukkaiden katoamista ja lopulta löytävät heidät kaikki kuolleina, perheen pienet lapset ja piika mukaan luettuna.

Kirja koostuu pätkistä kun murhatut kertovat elämästään ja hetkistään juuri ennen murhaa ja todistamaan kutsuttujen kyläläisten kertomuksista. Kukaan ei oikeastaan pitänyt murhatusta perheestä, he olivat eristäytyvää ja outoa porukkaa. Lasten kohtaloa silti surkuteltiin yleisesti kylällä. Jo kirjan kannessa sanotaan kirjan muodostuvan todistajakuvauksista, ja että yhden kertojista täytyy olla murhaaja. Itse en murhaajaa arvannut, ennenkuin se yllättäen tuli esille kirjan viimeisessä luvussa. Sekin kertoo jotain kirjan laadusta.

Dekkari tyylinen, mutta virkistävän erilainen. En ole ennen lukenut mitään tälläistä. Helppo ja nopealukuinen, ja säilytti mielenkiinnon koko ajan.

****

lauantai 17. toukokuuta 2014

Salla Simukka - Kun enkelit katsovat muualle


Kun enkelit katsovat muualle on kirja kahden 16-vuotiaan tytön ystävyydestä ja rakkaudesta. Tähän on helppo samaistua ja kirja on hyvin tunteikas ja kaunis. Muutamia vuosia sitten olisin pitänyt tästä varmasti valtavan paljon. Loppu on ennalta arvattava, mutta kirjaa oli silti mukava lukea.

**

Nicola Barker - Outoja otuksia



Medve on 190 cm pitkä kuusitoistavuotias isokokoinen tytttö. Hän asuu Isoksi kutsutun pikkuruisen 140 cm pitkän isänsä ja sisarustensa kanssa hotellissa saaressa. Heidän perheensä on koko Medven iän kiertänyt ja asunut erilaisilla saarilla. Perheen äiti Mo, on Amerikassa "tilapäisesti" töissä.

Medven elämä mullistuu kun heille muuttaa eteläafrikkalainen armeijaa pakoileva 19-vuotias La Roux. Medveä La Roux ärsyttää ja heillä onkin koko ajan jotain pientä kinaa. Silti salaa La Roux on tosi ihana.

Kirja on outo, hauska ja räävitön.

****

torstai 8. toukokuuta 2014

Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä


Sonja O. on tyttö jonka kasvua kirjassa seurataan. Sonjan isovanhemmat ovat Venäjältä kotoisin ja muunmuassa sen vuoksi Sonja kokee kiusaamista koulussa. Sonjan isä on alkoholisti ja äiti tekee paljon töitä yrittääkseen taata Sonjalle mahdollisuuden samanlaiseen elämään kuin muutkin samanikäiset, mutta pitää Sonjaa kiittämättömänä. 

Sonja kapinoi ja etsii itseään. Harrastaa seksiä kaikkien mahdollisten kanssa, naisten, miesten, itsensä. Vaihtaa paria miten sattuu ja tätä kuitenkaan kestämättä on välillä pitkiäkin aikoja dorkalaksi kutsumassaan paikassa, mielisairaalassa.

Nuoren naisen kasvutarina, jonka myös aion lukea uudestaan ymmärtääkseni kirjaa paremmin. 

****

Anu Mikkola - Pilvipeili


Lukiessani tätä olin psykiatrisella osastolla ja ehkä senkin takia tämä kosketti minua niin paljon. Runot kertoivat merestä, aalloista, masennuksesta, maniasta, kaksisuuntaisuudesta. Toteavasti. Tälläistä tämä elämä on, jokaisen elämä on erilainen, mutta siihen voi vaikuttaa, elämä muuttuu. Tämän lukeminen rauhoitti minua.


****

Olga Yksinäinen, valokuvat Sarianna Tamminen - Aukoissa


Olga Palomäen, taiteilijanimeltään Olga Yksinäisen runoja valokuvaaja Sarianna Tammisen kuvittamana. Sekalaisessa mielentilassani tämä rauhoitti ja lohdutti, muuta en muista. 

***

Anja Kauranen - Pelon maantiede


Vahva ja voimakas ovat tunteet, jotka jäivät minulle tästä päälimmäisinä mieleen. Päähenkilö lähtee mukaan Keskiyön instituutin Pelon maantiede -kurssille. En tiedä mitä päähenkilö odotti kurssilta, mutta päätyy lopulta mukaan kostamaan miehille, heidän naisia kohtaan tekemiään rikoksia. Jopa murhaamaan miehiä kostoksi feminismin nimissä. Vaikka kirjassa Keskiyön instituutin naiset menevätkin liian pitkälle kostotoimissaan, se saa ajattelemaan naisten ja miesten suhteita. Kirja on sekava, hyppii ajasta toiseen, selittelemättä. Tämä vaatii keskittymistä, jota itselläni ei ole kovasti viime aikoina ollut, joten aion lukea tämän vielä uudestaan.

****

Irja Kilpeläinen & Helena Pihko


Luin tätä ihanassa kahvila Runossa. Luettuani kirjan, luulin sen olleen tavallinen runokirja. Tarkemmin vielä tutkiessani tajusin kuitenkin, sen olevan tarkoitettu kuin vieraskirjaksi. Jokaisella sivulla on runo, mutta myös hyvin tilaa vieraiden terveisille. Tähän kirjaan kukaan ei kuitenkaan ollut uskaltanut mitään kirjoittaa, paitsi aivan viimeselle sivulle ohjeen kirjan käytöstä, runomuodossa. Runoista en muista paljoakaan, hämmennyin niin tämän kirjan innovatiivisesta ihanuudesta.

****

Tom Standage - Kuusi lasillista historiaa


Kirjan kansi ei oikeasti ole noin sumuinen. Puhelimessani oli joku skökä. Otin tämän kirjan lainaan koulun kirjastosta, miettiessäni tutkielman aihetta. Vaihdoin aiheen ihan täysin, mutta halusin silti lukea tämän kirjan, sen vaikuttaessa mielenkiintoiselta. "Kuusi lasillista" viittaa olueen, viiniin, väkeviin alkoholijuomiin, teehen, kahviin ja coca-colaan. Kirja kertoo mielenkiintoisesti näiden juomien historiasta ja päätymisestä ihmisten nautintoaineiksi. Lisäksi kirjassa tulevat esille näiden juomien vaikutus kansantalouteen ja terveyteen. Kirjan voi lukea kokonaan, tai vain itseään kiinnostavan juoman osuuden. Mielenkiintoisia historiallisia tapakulttuurellisia kohtia ja tietoja.

****