Joka tytön runokirja - toim. Suvi Ahola ja Satu Koskimies

Naisten kirjoittamia runoja, tytöistä, naisista, naiseudesta, naisille. Ajatus on minusta hieno, mutta kirjan kansi on kamalan ruma. Runot on ryhmitelty hyvin alkamaan Kaarina Helakisan Magdaleenasta ja päättyen isoäidin neuvoihin jälkipolville. Runoja on koottu mm. Edith Södergranin, Katrin Valan, Anna-Leena Härkösen, Aila Meriluodon, Eeva Kilpin, Tittamari Marttisen ja monien muiden tuotannoista. Tässä muutama:

Olet kutsuttu juhliin,
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.

Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.

Helena Anhava
Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa, 1971


Tulevaisuuteni

Oikullinen silmäänräpäys
varasti minulta tulevaisuuteni,
tilapäisesti kokoonkyhätyn.
Minä rakennan sen uudelleen paljon kauniimmaksi,
sellaiseksi kuin olen aina aikonut.
Minä rakennan sen lujalle kamaralle
jonka nimi on tahtoni.
Minä kohotan sen korkeille pilareille
joita nimitetään ihanteiksi.
Minä istutan sinne salaisen lehmuskäytävän
jonka nimi on sieluni.
Minä rakennan siihen korkean tornin
jonka nimi on yksinäisyys.

Edith Södergran
Landet som icke är, 1925
Suom. Leena Krohn


Oot kaikki mulle

Ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle
kaukaa metsiköstä kuuluu outo helistys
kuin tähdet tippuisivat puitten alle

Mä selkääs vasten hiljaa painaudun, ja siihen jään
ja silittelen vaiti hiuksiasi
sä kuiskaat: entä sitten jos en sulle riitäkkään?
ja käännyt mykkä hymy kasvoillasi

Oot kaikki mulle, huudan, etkä kuule kuitenkaan
Vain liikkumatta valvot pimeässä
En sulle mitään osaa tehdä paitsi rakastaa
niin kauan kun vain tahdot pysyä tässä!

Sä sykkyrässä nukut niin kuin sairas kaninpentu
ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt: et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?
ja hiuksiani hiljaa kätees keräät

Ja sitten kerrot mulle minkälaista unta näit
sä taivaan kanteen piirsit enkeleitä
ja jokaiselle tähdelle sä silmät maalasit
ne ihmetellen katselivat meitä

Oot kaikki mulle, huudan taas ja silloin kuulet sen!
ja syliäni etsit pimeässä!
En sulle mitään anna, paitsi koko sydämen
niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!

Anna-Leena Härkönen
Jos joku kysyis multa, 1991

***

Leila Simonen - Kiltin tytön kapina

Lainasin tämän nimen perusteella koulun kirjastosta, selaamatta yhtään sen tarkemmin. Odotin jotain kapinoivaa. Kirjassa on katkelmia yhdeksän 40-50-luvuilla syntyneiden naisten ajatuksista kirjailijan tekstien lomassa. Naiset ovat olleet mukana vuoden kestäneessä kirjan kirjoittajan Leila Simosen Body-projektissa, jossa on keskusteltu, muisteltu ja tehty itsenäisesti kirjallisia tehtäviä. Kirjassa käydään läpi ryhmän keskusteluissa ja teksteissä läpikäytyjä asioista alkaen lapsuudesta. Miten tyttöihin on suhtauduttu ja mitä heiltä on odotettu. Onko tytöksi kasvettu ja kasvatettu, vai onko se geeneissä. Nuoruudessa, millaista on ollut kun on saanut tai ostanut ensimmäiset rintaliivit, tai kun kuukautiset ovat alkaneet. Miten on suhtautunut alkoholiin. Ensimmäisistä seksikokemuksista ja seksifantasioista, nyt vanhempana. Omasta ja muiden suhtautumisesta omaan kehoon. Mikä on sopivaa naiselle. Millainen naisen tulee olla.

Yllätyin miten avoimesti naiset ovat kertoneet elämästään ja kokemuksistaan. Ovat uskaltaneet jakaa jopa seksifantasiansa ryhmän kanssa, ja nyt kirjassa, vaikka moni kertookin piilotelleensa tekstejään aviomieheltään. Olisi mielenkiintoista lukea, miten tämän hetken kolmekymppiset naiset kertoisivat kirjassa esitettyihin aiheisiin liittyen. Koen naisen asemassa ja naiseudessa tapahtuneen muutoksia tässä kirjassa esiintyneitä naisia verrattaessa nykypäivään. Osa naiseudesta on silti edelleen itsestäänselvinä pidettäviä oletuksia, paljolti yhteiskunnasta johtuvia. Nykyisin ei vain ole niin suuri asia poiketa valmiista muotista. Luulisin. Kirjaa on koottu vuosina 1991-1993 ja se on julkaistu vuonna 1995. 

**

Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa

Odotin kirjan olevan tavallisempi nuortenkirja, kuin se olikaan. Kirja on kahden 14-vuotiiaan tytön rakkaustarina. Se kertoo vuoden 1986 kesästä. Samana vuonna tapahtui Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus, joka limittyy tarinaan mielenkiintoisesti. Kirjaa kertoo Mariia Ovaskainen, jota Mimi pyytää heille näyttelemään hänen ystäväänsä. Tytöt ystävystyvät ja rakastuvat. 

Säteily, ydinvoima, rakkaus, valo, vetovoima, suru, itsemurha.

Rasittavaa kirjassa oli Hyvät lukijat! -välihuudahdukset ja kertojan huomatukset hänen kirjoittaessaan kirjaa. Muuten todella kaunis, runollinen ja surullinen tarina.

                                   ****

D. H. Lawrence - Rakastuneita naisia

Vuonna 1920 julkaistu teos, jota aikanaan kuvattiin säädyttömäksi ja se hylättiin useasti ennen julkaisemistaan. Nykyaikaisen ihmisen, ainakin minun on hieman hankala ymmärtää kirjasta noussutta kohua, mutta sen vahva naiskuva ja seksuaalisuuden käsittely on tainnut olla järkytys 1900-luvun alun lukijoille.

Kirjan alussa kuvataan kahta itsenäistä ja pelotonta sisarusta Gudrunia ja Ursulaa, jotka pohtivat naimisiin menoa. Ursula puolustaa ja Gudrun on epäilevämpi. Halu mennä naimisiin, tarvitseeko ihminen naimisissa olon kokemusta, onko kokemus mieluinen tai edes tarpeellinen. Ei ehkä toivottu kokemus, mutta väkisinkin jonkinlainen kokemus. Vai kokemisen loppu?

Kirjassa seurataan naisten ihastumista mieskaveruksiin. Ensin tapaillaan, ihastutaan, rakastutaan, mennään naimisiin ja lopulta erotaan. Myös miesten välinen rakkaus tulee esille. Onko se vain ystävyyttä? Kätkettyä homoseksuaalisuutta?

Kirjaa on aika raskas lukea. Paljon vuoropuhelua ja tuntemusten jahkailua. Jopa tylsistyin ajoittain. 

**

Piritta Lumous - Roadkill - Levottomuuden anatomia

Huumeongelma, luomisen pakko, sitoutumiskammo, vammainen lapsi, äitiys, seksuaalisuus, rakkaus, syömishäiriö, keskenmeno, itsemurha yritykset, avioero, masennus, aikuisuus, eskapismi, mania, muusikkous, musiikki, karma-ajattelu ja eskimot. Kirjassa puhutaan ainakin kaikista näistä, mutta oikeastaan se käsittelee naiseutta, muusikkoutta, kiertue-elämää ja rakkautta.

Takakannesta: 

"Päähenkilö Olivia on 35-vuotias rocklaulaja ja äiti, joka sekoaa itseään kymmenen vuotta nuorempaan soittajaan, ja luulee voivansa muuttaa tämän kanssa laulujensa maailmaan asumaan. Kahden levottoman liitosta ei hyvää seuraa, hulluus tarttuu, ja Olivian mieli ja perhe alkavat rakoilla. Kiertueet seuraavat toisiaan, todellisuus kapenee, kunne saavutaan lopullisten ratkaisujen eteen.

Roadkill on keikkabussissa kirjoitettu, omaelämänkerrallinen romaani. Kirja on kasvutarina, runollinen kertomus naiseudesta kiertueiden ja kotielämän ristipaineessa, taistelusta suojelemisen, luomisvimman ja levottomuuden valtameressä. Tarinan toisena puolena nähdään repivä rakkausdraama kahden taiteilijan välillä."

Levoton ja punk. Tykkäsin kovasti. 

****