maanantai 4. toukokuuta 2015

Kari Hotakainen, Kantaja


Tämän vuoden kirjan ja ruusun päivänä kampanjassa mukana olleet kirjakaupat lahjoittivat kirjaostosten kaupanpäälliseksi Kari Hotakaisen Kantajan. Alunperin kirjan ja ruusun päivänä miehet ovat antaneet naisille ruusun ja naiset miehille kirjan. Nykyisin päivää vietetään kirjojen ja tekijänoikeuksien kunniaksi.

Kirjan kertoja on teoreettisen filosofian maisteri Timo. Hän on työtön, yksinäinen ja ikävöi nuoruuden rakkauttaan. Hän valmistui työttömäksi ja on elämänsä aikana tehnyt sekalaisia pätkiä siellä ja täällä. Taas uutta työpaikkaa hakiessaan Timo päätyy töihin hautausmaalle. 

Timo on tyytyväinen työhönsä hautausmaan hoitajana. Myös suntio on tyytyväinen Timon työhön ja sanoo tämän sopivan hautausmaalle.

Sä sovit tänne. Siis tälle palstalle. Moni määräaikainen ei pidä kuolleista. Sä oot melkein kuollut, mut mä sanon, että älä mee liian pitkälle. Sulla on elämä, näillä ei.

Yhä useammin suntio joutuu pyytämään Timoa mukaan arkun kantajaksi, kun omaisia ei ole tarpeeksi. Kerran hautajaisissa ei ole kuin pappi, suntio, Timo ja muut hautasmaan työntekijät. Ei ketään joka olisi tuntenut vainajan. Timo alkaa pohtia näiden yksinäisten ihmisten elämää ja keksimään heille tarinoita. Hän kirjoittaa myös muistopuheita vainajille ja lausuu niitä hautausmaalla. Tästä suntio ei innostu.

Timo pohtii omaa elämäänsä, kuka hänen haudallaan on, ja mitä hänen muistopuheessaan sanotaan. Onko hänellä edes elämää?

Kirjan tekstiä oli miellyttävä lukea ja kirjan luki parissa tunnissa. Pohdin millaista mahtaa olla kirjoittaa kirja tilauksesta. Tästä teoksesta ei sitä minusta huomaa. Ajoittain sitä ajattelin, koska uskon, että aiheesta olisi saanut pidemmänkin tarinan, mutta kustannussyistä kirjasta ei saanut tulla liian pitkä. Keskeneräiseltä tai pakolla tehdyltä, se ei kuitenkaan vaikuttanut. Hautausmaan kolkkoudesta ja kuolleista huolimatta kirjassa on jotain lämmintä. Timo hahmona on inhimillinen ja hänen päänsä sisälle on helppo päästä. Myös suntio piiloviisaudessaan on mielenkiintoinen.

Pari päivää sen jälkeen, kun olin lukenut tämän kirjan, osui silmiini Helsingin Sanomien juttu yksinäisten hautajaisista. Ei sinänsä liity kirjaan, mutta kirjan aiheeseen kyllä. http://www.hs.fi/kaupunki/a1430537321411

Kirjakauppaliitto 2015
Sivuja: 140

****

Christian Rönnbacka, Rakennus 31


Marraskuu. Porvoon lähistöltä metsiköstä löytyy tyhjä hauta. Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään mistä on kyse. Sitten yhdestä hautakuopasta löydetään tuntematon ruumis. Poliisi on ymmällään, ja entisestään tutkinta mutkistuu, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan.
Vähitellen jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka jättämät arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut haamut.
Taas äänikirja, jonka kuuntelin vain koska se oli saatavilla. Tykkäsin tästä kuitenkin yllättävän paljon. Olen lukenut dekkareita joskus yläasteikäisenä viimeksi, enkä ole niistä enää kovin innostunut. Teksti oli kuitenkin mukavasti kirjoitettua ja juoni hyvä. Erityiskiitos myös lukijalle, Ville Tiihoselle. Hänen ääntään oli miellyttävä ja kiva kuunnella.
Bazar
Julkaistu äänikirjana 2014
Lukija: Ville Tiihonen
Kesto: 9h 51min

***