lauantai 21. helmikuuta 2015

Anke Feuchtenberger, Katrin De Vries, Huora H kulkee omaa rataansa


Huora H kulkee omaa rataansa on tummasävyinen sarjakuva huora h:sta, joka etsii miestä itselleen, sillä hän tahtoisi naimisiin. Ensin pitäisi kuitenkin löytää hääpuku. Etsintämatkan aikana etsinnän kohde hieman muuttuu, eikä huora H lopulta ole enää varma mitä etsii. Ehkä tarkoitusta elämälleen.

Katrin De Vries on ensin tehnyt käsikirjoituksen, jonka Anke Feuchtenberger on kuvittanut vapaasti hiilellä piirtäen. De Vriesin tekstit kulkevat kuvien yläreunassa, vähän kuin lastenkirjoissa. Varsinkin tekstit ovat naivistisen yksinkertaisia mutta samaa naivistisuutta on myös kuvissa. 

Tämä on ehkä paras tähän mennessä lukemani sarjakuva! Tykkään kuvista, piirtojäljestä ja teksteistä jotka kevyesti selventävät kuvia. Luin kirjan kahdesti heti peräkkäin, niin vaikuttunut olin. Kuvia jää välillä tuijottamaan, mutta kirjan muoto sallii sen lukukokemusta häiritsemättä.


Daada 2006
Saksankielinen alkuteos: Die hure H zieht ihre bahnen, 2003
Suomentanut: Markus Lång
Sivuja: 144

*****

perjantai 20. helmikuuta 2015

Elfrida Bergman, Sara Lindquist, Queering Sápmi - Saamelaisia kertomuksia normien ulkopuolelta



Queerin Sápmi on vaikuttavin kirja hetkeen! Ensinnäkin kooltaan ja ulkonäöltään, mutta myös sisällöltään. Saadessani kirjan käteeni hämmästyin sen paksuutta ja kokoa. Näin iso kirja tälläisestä aiheesta? Elfrida Bergman ja Sara Linduist ovat lukuisten  järjestöjen tuella koonneet kirjan saamelaisten normeja rikkovien ihmisten kertomuksista. Lähinnä he ovat hlbtiq-ihmisiä, mutta myös parin muulla tavoin normeja rikkovan tarinaa. Jokainen kertoja sai rauhassa kertoa oman tarinansa, eikä sitä ollut tarvinut tiivistää muutamaan sivuun. Tästä tykkäsin, tuntui, että ehti "tutustumaan" jokaiseen kertojaan enemmän, kuin jos hän olisi kertonut vain pääkohdat tiivistäen. Monet kirjan ihmiset esiintyvät omilla nimillään ja kuvillaan, joita kirjassa on runsaasti. Pieni joukko oli heitä jotka eivät esiintyneet omilla nimillään ja kuvat olivat lavastettuja. Useimmilla syynä tähän oli ettei halua pahoittaa sukulaisten mieltä ja tuoda huonoa mainetta suvulle. Minusta he ovat silti rohkeita osallistuessaan projektiin, edes nimettöminä. Heidänkin jotka eivät ääneen uskalla puhua on silti tärkeää tulla kuulluiksi. Se myös saattaa saada ihmiset ajattelemaan omaa käytöstään. Ajaako mahdollisesti omalla paheksunnallaan toisen ihmisen elämään valheessa?

Kuinka vaikeaa onkaan elää pienessä vähemmistössä ja olla lisäksi vielä toisen vähemmistön edustaja? Monien kertojien tarinoissa toistui ajatus siitä, että on valittava onko saamelainen vai avoimesti queer. Heistä tuntuu mahdottomalta olla molempia. Muutamilla kertojilla oli hyviäkin kokemuksia, vaikka kaikki olivatkin kokeneet syrjintää seksuaalisuutensa tai sukupuolensa vuoksi. Heidänkin kokemuksensa rajoittuivat muutamiin ihmisiin. Tarinoiden mukaan yleinen ilmapiiri Saamenmaassa on edelleen hyvin paheksuva, eikä pieniäkään poikkeuksia meinata hyväksyä. Säännöt ovat tiukat, niin sukupuolinormeissa, käyttäytymisessä kuin pukeutumisessakin. Yksi kutsui itseään seksuaalipakolaiseksi. Hän koki olevansa pakotettu muuttamaan eteläisempään Suomeen, jotta voi elää avoimesti omana itsenään. Monet kertoivat samaa, niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Esille tulivat myös itsensä hyväksymisen vaikeus ja itsemurhat seksuaalisuuden takia. 

Kirjan tekijät kertoivat kohdanneensa monia haasteita. Ensinnäkin he eivät ole saamelaisia, eivätkä osaa saamea. Hyvin he ovat kuitenkin onnistuneet tavoittamaan suuren joukon ihmisiä. Toinen oli kielihaasteet, Queering Sápmi on ilmestynyt norjaksi, ruotsiksi, suomeksi, venäjäksi, pohjois- ja eteläsaameksi. Tekijöiden mukaan kääntämiseen meni yllättävän paljon aikaa, ja kun julkistamispäivä ja kirjan henkilökuvista järjestetty näyttely lähestyivät, tuli kiire. Sen lisäksi että oli vaikeuksia keksiä joillekkin sanoille saamenkielisiä vastineita, kun kielessä ei ollut vakiintunutta muotoa esimerkiksi sanalle androgyyni. Lukemani suomenkielisen painoksenkin sanavalinnat hieman häiristivät lukukokemusta ja ärsyttivät. Eräs tuttuni on mukana auttamassa toisen painoksen kääntämisessä, joten siihen virheitä korjattaneen.

Queering Sápmi, projektin virallinen sivu
Suoma Sámi nuorat, Suomen saamelaisten nuorten blogissa jälkimietteitä projektin avajaisten jälkeen

Teksi ja kuvat: Elfrida Bergman ja Sara Lindquist
Suomenkielinen käännös: Sanna Posti Sjöman ja Hanna Kangassalo
Sivuja: 315


*****

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kati Kovács - Vihreä rapsodia


Hetki sitten lupasin lukea enemmän sarjakuvia. Kati Kovácsin Vihreä rapsodia on seuraavana vuorossa. Tähän tartuin enemmän kuvituksen takia, kuin takakansitekstin esittelyn perusteella. Kun luin takakannen kuvituksesta "egészségedre!", päätin, että tämän luen. Egészségedre on unkaria ja sitä käytetään maljoja kilistetäessä, tai kun joku aivastaa. Siis kuin suomen sana "terveydeksi". Egészségedre oli lempisanojani, kun opiskelin unkaria. Se kuulostaa hauskalta ja kun sen opin lausumaan, osasin unkarin lausumissäännöt suurinpiirtein.

Kirjan päähenkilö on pieni tyttö Suomesta, nimeltään Kiti. Kiti lähetetään kesäksi kirjeenvaihtoystävänsä Nágy Erikan luo. Erika on hämmästyttävän pitkä kymmenvuotiaaksi (nágy=iso), ja ruokapöydässä hänen äitinsä tarjoilee taikinapalloja, jotka ovat kaikkien muiden paitsi Kitin herkkua. Kiti ei kotiudu Nágyjen perheeseen, vaan päättää karata. Karkumatkan aluksi Kiti tapaa koiran, joka kutsuu häntä Ulrikaksi ja he päätyvät kummallisiin seikkailuihin.

Kirja herätti mielenkiinnon myös sen tekijään Kati Kovácsiin, joka ei ollut minulle edes nimenä tuttu. Vaikka pikainen googlehaku kertoi hänen olevan tunnetuimpia suomalaisia sarjakuvataiteilijoita ja hänen saaneen lukuisia palkintoja. Kati Kovács, nimenä kuulosti unkarilaiselta, mutta kirjassa puhutaan paljon myös Suomesta. Kovács onkin suomalainen, nimi tulee hänen unkarilaiselta isältään.

Vihreä rapsodia on satumainen seikkailu. En täysin pysy mukana sen juonenkäänteissä, jotka ovat hyvin absurdeja ja mielikuvituksellisia. Kuvitus on tarkan yksityiskohtaista ja mielenkiintoista.

Ilmestyi pehmeäkantisena Liken kustantamana 1994
Arktinen banaani 2004
Sivuja: 55

***

perjantai 6. helmikuuta 2015

Pirjo Suvilehto, Teehetki


Teehetki on tietokirja teestä. Siinä on tiivistetysti teen historiaa ja tietoa eri teelaaduista ja teetarpeista, kuten teepannuista, sihdeistä ja teekupeista. Mielenkiintoista oli lukea mistä Earl Grey on saanut nimensä ja miten teepussit on keksitty. Myös teen laadullisista eroista opin uutta. Kuviakin on kivasti ja reseptejä muutama, mutta silti oikeasti luettava kirja. Mielenkiinnostani olisin ollut kiinnostunut lukemaan laajemminkin teestä. Varsinkin perehtymään eri teelaatuihin, jotka tässä kirjassa käytiin läpi muutamalla sivulla.

Minerva 2009
Sivuja 107

****

Muriel Barbery, Siilin eleganssi


Siilin eleganssissa on kaksi kertojaa. Leskeksi jäänyt yläluokkaisten asuintalon ovenvartijarouva Renée, joka pitää yllä yleistä oletusta ovenvartijarouvan olemuksesta. Ulospäin hän antaa olettaa olevansa juro, asiallinen ja yksinkertainen. Oikeasti hän on kenties sivistynein talon asukkaista, hän tuntee kulttuuria ja lukee paljon. Toinen kertoja on pari kerrosta ylempänä asusva 12-vuotias rikkaan perheen tytär Paloma. Hän on päättänyt kuolla 13-vuotis syntymäpävänään, turhautuessaan häntä väistämättä tulevaisuudessa odottavaan porvarilliseen elämään, jonka hän näkee mielialalääkkeiden, turhanpäiväisten kutsujen ja epätasa-arvon täyttämänä. Molemmat piiloutuvat ulkokuorensa suojaan, kuin siilit piikkien alle. Herra Ozun muuttaessa taloon ja nähdessä siilien piikkien alle, he ystävystyvät ja elämä talossa muuttuu. Talossa siivoamassa käyvä Manuela täytyy myös mainita merkityksellisenä henkilönä. Hän on hienostuneen suorapuheinen Renéen ystävä. Yhdessä he syövät leivonnaisia ja juovat teetä keskustellen talon ihmisten elämästä. Manuela myös kannustaa Renéetä rohkeuteen elämässä.

Kirjaa oli mukava lukea. Luvut ovat lyhyitä ja kertojat vuorottelevat. He tekevät hyvin tarkkasilmäisiä ja napakoita huomioita ympäristöstään ja elämästä ja yhteiskunnasta. En olisi halunnut lopettaa lukemista. Kävelin koulun käytävällä luokasta toiseen tuntien välillä ja luin jokaisen ylimääräisen minuutin. Melkein itketti, kun tiesin kirjan loppuvan pian. Vaikka olin nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan, se ei haitannut ollenkaan. Juoni ei ole pääasia, vaan huomiot sen ohessa. Suuria juonenkäänteitä tässä kirjassa ei olekkaan, eniten tapahtuu kertojien pään sisällä, tapahtumapaikatkin ovat lähinnä saman talon kolme asuntoa.

Renéen ajatuksia:

Onko oikeastaan mitään rummempaa kuin avoin ovi? Se on huoneessa kuin murtuma, ulkoinen häiriö, joka  rikkoo tilan yhtenäisyyden. Viereiseen huoneeseen avoin ovi tekee kuopan, älyttömänä ammottavan aukon, puutoksen seinään, jonka kuuluisiolla kokonainen. Kummankin huoneen kokonaisuus kärsii, eikä vastineeksi saada kuin kulkuoikeus, mikä voidaan varmistaa muullakin tavalla. Liukuovi poistaa tälläiset epämukavuudet ja laajentaa tilaa. Se ei muuta tilaa. Se ei muuta tilan tasapainoa, mutta sallii muutoksen.

Mieleni kehittelee epämääräisiä hypoteeseja. Ehkä arvioin väärin ja painoin väärä nappia - mitä ylvästelyä, mitä omahyväisyyttä, Renée, kaksi lootusta niin mitättömälle aikaansaannokselle - ja nyt taivaan rangaistus iskee kuin salama ja kuurouttaa korvani. Olenko nauttinut liikaa, langennut hekumallisuuteen, johon tämä paikka viettelee, vaikka meidän kuuluisi pitää sitä epäpuhtaana? Olenko syyllistynyt kateuteen himoitsemalla ruhtinaallista vessapaperia itselleni ja saanko nyt vastaansanomattoman muistutuksen kuolemansynnistäni? Ovatko minun kömpelöt ruumillisen työn tekijän sormeni tiedostamattoman vihamielisyyden ohjaamina kohdelleet kaltoin lootusnapin herkkää mekanismia ja käynnistänneet putkistossa järistyksen, joka uhkaa murentaa koko viidennen kerroksen?

Ranskankielinen alkuteos: L'Élégance du hérisson 2006
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2011
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti
Sivuja: 370

*****