sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tuomas Kyrö - Kunkku


Minulla on ollut taas jokin oletus, ennakkoluulo Tuomas Kyröstä. En ole halunnut lukea hänen kirjojaan. Äitini on ollut Kyrön fani pitkään ja suositteli tätä, kun oli omaan hyllyynsä ostanut. Luotan hänen kirjamakuunsa, joten ajattelin antaa mahdollisuuden. Kyrö on ilmeisen suosittu joka puolella ja tässä kirjassa on kiva kansikin niin miksi ei? Nyt olen tyytyväinen, että luin Kunkun ja pääsin tästäkin epävarmasta olettamuksesta.

Kunkku, Suomen kuningas Kalle XIV Penttinen asuu Suomen pääkaupungissa Vantaalla. Kaupungin parhaalle paikalle Martinlaaksoon rakennetussa kuninkaanlinnassa vaimonsa Sofin kanssa. Kirjassa kerrotaan kunkun elämäntarina. Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toinen alkaa kunkun syntymästä, toinen siitä kun keski-ikäinen kunkku perheineen on potkittu pois linnasta ja kunkusta on tullut Pena. Pena on sosiaalitoimiston vakiasiakas, lukutaidoton kodinkoneliikkeen varastotyöntekijä. 

Kirjan Suomesta tulee väkisinkin mieleen nykyisyyden Ruotsi. Kirjan Ruotsi taas on ydinonnettomuudesta toipuva ankea, työttömiä täynnä oleva takapajula. Suomea kuvataan myös varsin ylivoimaisena maana. Sieltä tehdään valtavasti avustustyötä maailman vähäosaisimpiin kolkkiin ja avaruusprojekteilla valloitetaan uusia planeettoja. Viro taas on takertunut Talvisotaan, mutta Virosta tulee myös monia kevyen musiikin tähtiä. Kirjaan on lainattu monien julkisuuden henkilöiden nimiä suoraan tai sanamuunnoksina ja heillä saattaa olla myös todellisuudesta poikkeava ammatti. Kuten formulakuski Hynynen.

Kunkku on suoraan sanottuna tyhmä. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä. Jollain tapaa hän on hellyttäväkin viattomuudessaan. Kunkku tahtoo kaikille hyvää, yleensä hieman itsekeskeisesti, eikä tajua tekemistensä seurauksia. Usein hän hölmöilee ja muu perhe kärsii. Koko kuninkaallinen instituutio kärsii ja lopulta monarkia lakkautetaan.

Ilakoivasta satiirista huolimatta Kunkku ei ole pelkkää huumoria. Siinä on paljon syvällisempiä ajatuksia, joita ehti hyvin ajatella lukiessaan. Ajatuksia yhteiskunnasta, kuuluisuudesta, perheestä, ihmissuhteista, elmästä ja sen elämisestä. Pelkäsin alun jälkeen juonen ja tapahtumien lässähtävän, olihan kirja melko pitkä (551 sivua), mutta niin ei onneksi käynyt. Tapahtumat kulkivat reippaasti eteenpäin koko kirjan ajan lopuun asti, eikä tylsiä hetkiä ollut. Varsin viihdyttävä.

Siltala 2013
Kansi: Elina Warsta
Sivuja: 551

****

perjantai 19. joulukuuta 2014

Lena Dunham - Sellainen tyttö, Nuoren naisen "opetuksia"


Saadessani tämän kirjan käteeni ensikertaa muistelin monia ala-asteikäisenä lukemiani "opaskirjoja". Kansi on juuri sellainen kuin opaskirjalla kuuluu ja vaaleanpunainen tietysti, kun jakaa opetuksia nuorille naisille. Kevyen tuntuinen, mutta kovakantinen kirja, ei mikään turha läpyskäohjevihko.

Jos Lena Dunham ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan ja katsomaan edes jakson verran Girls-sarjaa, ennen tähän kirjaan tarttumista. Sellainen tyttö on Lena Dunhamin elämänkerta, hänen tähän mennessä eläneestä kahdestakymmenestäkahdeksasta vuodestaan. Hän kertoo omaa tarinaansa, sattumuksia elämästään ja antaa ohjeita myös listojen muodossa. Hän ei anna suoria ohjeita miten elämässä pitää toimia, vaan kertoo omia kokemuksiaan. On jo aiemminkin tullut selväksi, ettei Dunhamilla ole paljoa itsesensuuria, eikä hän häpeä tai estele itseään. Hän sanoo asiat suoraan, toimii ja tekee niinkuin tahtoo. Tässä kirjassakin hän kertoo hyvin avoimesti henkilökohtaisista asioista, mutta sitä lukiessa ei silti tuntenut tirkistelevänsä.

Ajoittain lukiessani mietin, että tämän olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa 28-vuotias nainen. Samanlaisia noloja asioita on kaikilla ja varmasti kaikki nuoret tytöt ovat olleet epävarmoja itsestään joskus. Toisaalta se kertoo, että lahjakas ja kuuluisaksi noussut Dunham on kuten kuka tahansa nuori nainen, eikä yritä muuta ollakkaan. Toisaalta mietin, jos kirjan olisi kirjoittanut kuka tahansa muu, viitsisinkö ollenkaan lukea sitä? Varsinkin kirjan alkupuolella oli näitä mietteitä, kerronnan edetessä nopeasti ja tarinoiden vaihtuessa nopeaan tahtiin. Enkä kyennyt samaistumaan aiheisiin. Ehdin jo surra miten pintapuolista ja mitäänsanomatonta! Alussa hänestä tuli kuva jatkuvasti höpöttävästä ihmisestä, joka ei ehdi ajatella. Onneksi puolen välin tienoilla sain paremmin kiinni siitä mitä Dunham yrittää sanoa. Tuli paremmin selväksi, miten hyväsydämminen, tunteellinen ja ajatteleva ihminen hän on. Kirjasta saattaa saada itsekeskeisen käsityksen, kertoohan Dunham lähinnä oivalluksista itsestään, mutta se on elämänkerta! Silti jäin vielä vähän miettiämään mikä tämän kirjan tarkoitus oli?

Dunhamin avoimuus ja huumorintajuisuus ja yksityiskohtaiset kuvailut tavallisista asioista viehättivät minua kirjassa eniten. Surkuhupaisuuden ja itseironisuuden lisäksi. Olin etukäteen kuullut, että kirja kertoo seksiseikkailuista ja vagina mainitaan useasti. No niinhän se sanana mainittiin melko monta kertaa ja seksistäkin puhuttiin, mutta se ei ollut pääasia eikä liiallista. Dunham avautui monista muistakin yksityisistä asioista, kuten pakko-oireisesta häiriöstä ja terapioissa ravaamisista ja menee myös pintaa syvemmälle ajatuksiinsa.

Otava 2014
Englannin kielinen alkuteos: Not That Kind of Girl. A Young Woman Tells You What She's "Learned"
Suomentanut: Lotta Sonninen
Kuvitus: Joana Avillez
Sivuja: 299

***

Yvan Rodic - Facehunter


Facehunter on pienikokoinen, mutta painava kirja täynnä kuvia ihmisistä eri puolilta maailmaa. Pääosassa ovat ihmisten pukeutumistyylit. Ei ole väliä mistä vaatteet ovat, tai mitä merkkiä ne ovat, niitä ei ole kirjaan edes listattu. Väliä on vain sillä miten vaatteet on päälleen pukenut ja miten niitä kantaa. Ihmiset kirjaan valokuvannut ja kerännyt Yvan Rodic sanoo esipuheessaan "Trends are dead, baby!" Tarkoittaen jokaisen luovan itse omat trendinsä ja pukeutumismuotinsa. Hän puhui myös globalisaatiosta, siitä miten pienen serbialaisen kylän tyttö, jossain maaseudulla voi seurata maailman tunnetuimpia muotinäytöksiä tietokoneeltaan. Jos kaikki pukeutuisivat sen mukaan mikä muotinäytöksissä ja ketjuliikkeissä on muotia, ihmiset olisivat toistensa klooneja.

Inspiroiva kirja kannustaa olemaan rohkeasti oma itsensä ja pukeutumaan kuten tahtoo. Ostin tämän kirppikseltä, alunperin piirrustusinspiraatioksi ja myös siihen tämä sopii.

Thames&Hudson 2010
Sivuja: 320

****

torstai 18. joulukuuta 2014

Elina Jyväs - Baking Instinct, Eleanora Von Smöörin herkkujen aateliset


Harvemmin nykyisin ostan keittokirjoja tai leipomiskirjoja, varsinkaan uutena. Tästä olen kuitenkin haaveillut jo vähän aikaa ja kun sain alennuskoodin adlibrikseen, niin muutaman päivän kuluttua se saapui postiluukusta. Harvoin myöskään kirjoitan tähän blogiini käsityö- tai ruokakirjoista, joita tosin selaan usein, mutta nyt teen senkin ja ehkä jatkossakin enemmän.

Eleanora Von Smöör on ruokatoimittaja Elina Jyväsin alter ego. Kirjassa originelli herkkusuinen aatelisneito kertoo myös omaa tarinaansa reseptiensä välillä. Reseptit itsessään ovat tarkkoja, joten leivonnaiset varmasti onnistuvat. Monet ohjeet ovat klassikoita ja tuttuja, mutta mukana on myös uudempia leivonnaisia ja sovelluksia. Parasta on ylellinen tunnelma. Jokainen aatelinen olisi varmasti haltioissaan, jos teekutsuilla tarjottaisiin mitä tahansa tämän kirjan ohjeella leivottua. Reseptien välillä kerrotaan myös faktatietoja raaka-aineiden aatelisista, kuten kahvista, sokerista, vaniljasta ja marsipaanista. 

Kirjaa ei ole tarkoitettu terveysintoilijoille tai tosikoille, vaan lähinnä leivoksilla eläville neidoille ja herroille. Eleonora kertoo ruokaympyränsä koostuvan makeasta, makeammasta ja makeimmasta. Olin positiivisesti yllättynyt reseptien laadukkuudesta ja siitä että koen saavani niistä uutta inspiraatiota leivontaan. Olisin ostanut tämän kirjan pelkästään myös inspiroivien valokuvien perusteella. Niiden tyyliä kuvataan holtittomuuden estetiikaksi. Tai niin myös tein, resepteihin tutustuin vasta jo omistaessani kirjan. Baking Instinct on täynnä herkullista taidetta!


Tammi 2014
Valokuvat: Laura Riihelä, Sami Repo, Katri Kapanen, Reetta Pasanen, Sanna Peurakoski
Graafinen suunnittelu ja taitto: Päivi Häikiö
Sivuja: 176
http://bakinginstinct.com

*****

torstai 11. joulukuuta 2014

Leena Laulajainen - Yksisarvinen ja sadepuu


Yksisarvinen ja sadepuu on runokokoelma yksisarvisesta, joka syntyy aikojen alussa alkumetsässä ja jonka korvaan lintu tekee pesän. Tarina Mariasta, jonka ikkunasta yksisarvinen loikkaa sisään iltaisin. Lisäksi se kertoo saduista ja luonnosta, herkästi ja tunteella.

Tammi 1992
Kuvat: Outi Markkanen
Sivuja: 72

****

tiistai 9. joulukuuta 2014

Johanna Sinisalo - Sankarit


Sankarit luettuani päällimmäisenä jäi ällistys. Miten omaperäinen ja kekseliäs kirja! En usko, että olen lukenut mitään tämän kaltaista aiemmin. Tarina on kuin Kalevalasta, nykypäivään siirrettynä ja silti todella erilainen. Ile Aerosmith, tietokonenörtti on Seppo Ilmarinen, huippu-urheilija Kauko "Mahti" Saarelainen on Lemminkäinen ja Suomen suosituin rockmuusikko Rex on Väinämöinen. He ovat koko kirjan läpi mukana kulkevat kolme keskeisintä hahmoa, jotka tavoittelevat muun muassa Pohjolan tytärtä, mielisairaala Sariolan omistajan tytärtä Tytti Pohjolaa. Välillä viitataan nykymaailman tapahtumiin, kuten Myyrmannin pommi-iskuun, Nokiaan ja mm. Matti Nykäseen. Kirja on välillä kuin satua, äiti ompelee paloitellun poikansa kokoon ja henkiin, välillä taas voisi hyvin olla tapahtunut tämän päivän Suomessa. Muutamista viittauksista pystyy päättelemään sankareiden asuvan Tampereella. 

Todella monitasoinen kirja. Vaikka olen lukenut Kalevalaa ja tunnen tarinan, minulta jäi silti luultavasti viittauksia tajuamatta. Kannatan Kalevalaan tutustumista ennen tämän lukemista, nopeatempoisten tapahtumien kulun hienouden ymmärtää sitten varmasti paremmin ja kirjasta saa kaiken irti. 

Tammi, 2003
Sivuja 400
Päällys: Markko Taina
Päällyksen maalaus: Markku Laakso
Valokuva maalauksesta: Matti Ruotsalainen

*****