Runoilija Ted Wallace saa potkut työstään teatteriarvostelijana sopimattoman käytöksensä takia. Samaan aikaan hän tapaa kummityttönsä Janen, jota ei ole nähnyt ristiäisten jälkeen. Jane on vakavasti sairas, ja hän pyytää Tediä lähtemään maaseudulle, kartanoon ottamaan selvää mitä siellä tapahtuu. Kartanossa asuu Tedin pitkäaikainen ystävä, jonka pojan kummisetä hän myös on. Kartanon väki on myös Janen sukulaisia. Jane ei suostu kertomaan mitä pitää tutkia, hän kertoo sen kyllä selviävän.
Vetävä kirja pitää otteessaan juuri tällä arvoituksellisuudella. Lukijana odotin koko ajan uusia paljastuksia ja yritin arvailla loppuratkaisua. Yllätyin silti. Todella erikoinen kirja! En ole lukenut mitään tämän kaltaista. En ole varma onko se hyvä vai huono asia. Menikö kirjan puolivälin erikoisuus liialliseksi? Mietin, että miksikä fantasiakirjallisuudeksi tämä nyt yhtäkkiä muuttui? Lopussa kaikki tietenkin selvisi ja oletettaen Tedillä oli vastaus kaikkeen. Tedin persoonallisuus tulee kirjassa vahvasti esiin ja lukija pystyy melkein näkemään edessään neljäkymppisen, mahakkaan, katkeroituneen ja riettaan miehen vahvoine mielipiteineen. Kirjan nimi Virtahepo viittaa häneen.
Tätä ei kannata suositella kovin konservatiivisille ihmisille, eikä siveyden sipuleille. Kielenkäyttö on ronskia ja monet tapahtumat seksuaalissävytteisiä. Suosittelen silti kaikille, jotka haluavat lukea jotain erilaista ja erikoista!
Englanninkielinen alkuteos: The Hippopotamus 1994
Suomentanut: Titia Schuurman
Atschi! -pokkari 2013
Sivuja: 335
****
