Syksynä jona matkustajalaiva Estonia upposi Niila Kamsu joutuu kurssille, kun hänen hitsaajan taitonsa kyseenalaistetaan koulutuksen puutteen vuoksi. Vaikka hän on hitsannut kymmeniä vuosia ammatikseen. Hän oli hitsaamassa myös Estonian runkoa. Estonialla oli töissä Niila Kamsun vaimon Kaisun sisaren virolainen mies ja uppoamismatkalla hänellä oli mukanaan myös pieni poikansa.
Inarissa syrjäisellä Autinperällä asuu Mirka Autti, venäläisen Vasjan ja mieleltään murtuneen äitinsä Auran kanssa. Mirkalla on kaksoisveli Ahku, joka on kadonnut. Mirka toivoo löytävänsä hänet, mutta pelkää hänen hukkuneen Estonialla. Mirka käy kyselemässä Inarin poliisilta Somerolta veljestään.
Parasta tässä on taas Ketun kieli, jonka loistokkuus tuli selväksi jo Kätilöä lukiessani. Kirjan henkilöt tuntevat syyllisyyttä ja etsivät ratkaisuja kukin tavallaan päästäkseen siitä. Hahmoissa on jotain lempeää ja jostain paistaa aina valo, mutta kirja oli kuitenkin minusta synkkä ja karkea. Se tulee ehkä inhimillisyydestä. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa. Pahasta vain vaietaan useammin. Kettu ei vaikene, eikä kaunistele, vaan kertoo asiat kuten ne ovat.
WSOY, 2008, sivuja 349, kansi Sanna-Reeta Meilahti
WSOY, 2008, sivuja 349, kansi Sanna-Reeta Meilahti
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti