Kesäkirja kertoo Sophian, isän ja isoäidin kesästä saaristossa, meren rannalla. Pääosassa on Sophia, jonka näkökulmasta tarinoita kerrotaan, mutta myös isoäiti on mukana kiinteästi. Isä puuhastelee paljon omiaan. Ihailin kirjassa Sophian ja isoäidin suhdetta. Isoäiti on hieman kapinallinen ja riitaa haastava, mutta lapsenlapselleen kuitenkin hyvin rakastava ja huomioiva. Hän osaa ajatella lapsen näkökulmasta ja ymmärtää lapsen ajatuksia, mutta on kuitenkin turvallinen aikuinen. Useissa kohdissa näin yhtäläisyyksiä muumi-kirjojen tapahtumiin. Ymmärsin yhtäläisyydet ja niiden merkityksiäkin paremmin luettuani hetki sitten Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus -kirjan. Ihailen todella paljon Tove Janssonin elämänfilosofiaa ja huumoria.
- Milloin sinä kuolet, lapsi kysyi.
Hän vastasi: "Pian, mutta sinuun se ei kuulu vähääkään".
- Miksei, kysyi lapsenlapsi.
Hän ei vastannut, hän meni kalliolle, ja jatkoi siitä rotkolle päin.- Tuo on kiellettyä, huusi Sophia.
Vanhus vastasi halveksivasti: "Tiedän. Sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta mennään joka tapauksessa. Isäsihän nukkuu, eikä saa sitä tietää."
He menivät kallion yli, sammal oli liukasta. Aurinko oli ehtinyt hyvän matkaa ylöspäin, ja nyt höyrysi kaikki. Koko saari oli täynnä utua ja hyvin kaunis.
- Tehdäänkö sinulle kuoppa, lapsi kysyi ystävällisesti.
"Tehdään", hän vastasi, "Iso kuoppa". Ja hän lisäsi kavalasti: "Niin iso, että me mahdumme siihen kaikki."
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti