Ruotsalainen Åsa Linderborg kertoo kirjassaan isänsä Leif Anderssonin elämäntarinan. Hän kuvaa lapsuuttaan. Kertoo sen olleen onnellinen, vaikka häneltä puuttui monia asioita joita muilla oli, hänellä oli asioita joita muilla ei ollut. Åsan äiti lähti toisen miehen mukaan Åsan ollessa 3-vuotias. Hänen isäänsä se sattui ja tämä alkoi juomaan.
Leif työskenteli metallitehtaalla karkaisijana. Palkallaan hän osti olutta ja papinjuustoa ja silloin tällöin uusia esineitä heidän kotiinsa. Suurimman osan rahoistaan Leif kuitenkin joi. Heillä ei ollut ikinä saippuaa vessassa, puhumattakaan käsipyyhkeestä, eikä lakanoita vuoteessa. Keittiön kaapissa oli vanhoja muroja, jotka olivat jääneet ajalta, kun äiti asui kotona ja syötiin aamiaista. Nyt isä täytti mahansa pääosin oluella ja Åsa karkilla. Syömässä he kävivät joskus Åsan isän vanhempien luona, samalla kun saivat heiltä rahaa. Isälle riitti, kun hän sai päivittäisen olutannoksensa ja muun ajan hän omisti tyttärelleen. Isä ei kuitenkaan leikkinyt kuten muiden lasten vanhemmat. He olivat kamuja ja keskustelivat paljon, mm. sosialismista, joka kohta leviäisi koko maailmaan.
Vaikka Leif ei peseytynyt, eikä huolehtinut itsestään, ja heidän kodistaan puuttui monia muille itsestään selviä asioita, hän kuitenkin piti aina huolta, että koti oli siisti. Ikkunoissa oli samettiverhot ja kristallilamput tuikkivat kadulle asti. Oli tärkeää, että ohikulkijat näkivät kauniit ikkunat ja kukat parvekkeella.
Murrosikäisenä Åsa havahtui ainaiseen viinanhajuun ja rahattomuuteen ja eikä enää nähnyt isäänsä lapsen pyyteettömästi rakastavin silmin. Hän inhosi isäänsä ja muuttikin pikkuhiljaa äitinsä ja tämän uuden miehen luo. Myöhemmin aikuisena Åsan katkeruus isäänsä kohtaan muuttuu sääliksi ja myös halveksunnaksi. Hän näkee yksinäisen isänsä, joka on tehnyt koko elämänsä raskasta tehdastyötä, antanut parhaat vuotensa tehtaalle, josta hänet irtisanottiin 90-luvun alun laman aikana ja kasvattanut tyttärensä yksin.
Kirja on tarina yhdestä perheestä, isästä ja tyttärestä. Alkoholismista, yksinäisyydestä ja taistelusta ihmisarvosta muiden, mutta myös itsensä tähden.
"Kylpyhuoneesta puuttuivat suihkusaippua ja hammasharja, mutta hyllyllä oli silkkiruusu. Kun nyt näin viininpunaisen ruusun, tajusin kipeästi iskän yksinäisyyden - hän koristeli kotiaan, koska odotti ja kaipasi sinne seuraa. Toista ihmistä."
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti