Kuolemattomuus on kirja kuolemattomuudesta. Ei fyysisesta kuolemattomuudesta, vaan eksistentialistisesta kuoleman jälkeisestä olemassaolosta. Kuolemattomuus tai sen tavoittelu ei kuitenkaan ole pääasia, se ei Kunderan esittämän kaltaisena olisi jaksanut minua kiinnostaa 414 sivun verran. Se kuulostaa liian omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä, eikä itselläni ole minkäänlaista halua edes tavoitella sellaista.
Nykypäivän (80-90-luvun) Pariisissa asuva Agnes on keski-ikäinen tietokonespesialisti, joka etsii minuuttaan. Bettina elää romantiikan aikaa Euroopassa. Hän hakeutuu vaikuttavien ihmisten, kuten Goethen ja Beethovenin seuraan tavoitellessaan kuolemattomuutta. Kirja on jaettu osioihin jotka vuorotellen kertovat näistä naisista ja heidän elämästään. Tapahtumat ja ajatukset ovat niin monitahoisia, etten niitä enempää selitä. Niistä voisi varmasti kirjoittaa kokonaisen kirjan.
Tätä lukiessani ajoittain halusin lukea nopeasti, että kirja loppuisi pian, toisaalla taas hidastelin halutessani nauttia siitä kauemmin. Eli tykkäsin kirjasta, mutta sen henkilökohtainen koskettavuus ahdisti. Olen silti iloinen, että luin tämän juuri nyt, epäröidessäni omaa olemassaoloani. Mahdottoman vaikuttava ja taidokas kirja.
Tsekinkielinen alkuteos: Nesmrtelnost 1990
Suomentanut: Kirsti Siraste
WSOY 1992
Sivuja: 414
Päällys: Urpo Huhtanen
****
Lue Torsti Lehtisen Eksistentialismi, Vapauden filosofia. Parantaa suolallakin sumennetut haavat. Ja jos haluaa vielä jotain syvempää apua, voi kuolemaa pohtia Itsemurhan filosofia -kirjan kans. Se ei oo mikään itsemurhaan kannustava vaan pikemminkin päin vastoin, se ei tuputa eikä romantisoi, se ei moralisoi eikä tuomitse. Se vaan kertoo kuolemasta. Ja on tosi lohduttava. Näillä synkillä kirjoilla parannan mielenterveyttäni.
VastaaPoistaSelvä, minä luen. Kiitos tästä. :-)
Poista