Aura on kuollut syöpään kaksikymmentä vuotta sitten. Vasta nyt hänen rakastajattarensa kertoo kirjan kertojalle, Auran opettajalle ja ystävälle, Auran halunneen jättää tälle perinnöksi kaikki kirjoittamansa tarinat ja runot. Aura oli lahjakas runoilija, mutta ei saanut koskaan kustannussopimusta lukuisista yrityksistä huolimatta. Kertojalla ja Auralla oli myös yhteisen intohimon, kirjoittamisen lisäksi yhteinen ihailun kohde, Sylvia Plathin runot, joihin kirjassa on lukuisia viittauksia. Heidän ystävyytensä katkesi kun toinen menestyi ja toinen ei. Kirjassa kertoja muistelee Auran ja hänen yhteistä aikaa. Teksti oli nautittavaa ja ihanaa. Mukava pieni välilukeminen. Luin tämän yhdessä iltapäivässä. Kirjan takakannessa on kohta: "Vähitellen kirjailija ymmärtää, mitä lahjakas Aura Aula, ikuinen pöytälaatikkorunoilija, oli halunnut testamentillaan hänelle sanoa." Minulle kuitenkin jäi vähän epäselväksi ymmärsinkö tämän sanoman oikein.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti