Jo kirjan kannessa on teksti "Ainoa ero hullun ja neron välillä on siinä, että minä en ole hullu." Missä menee hulluuden ja nerouden raja. Ovatko hullut neroja? Ovatko nerot hulluja? Dali maalasi surrealistisia tauluja, joita ei hänen aikanaan ymmärretty. Dali ei kuitenkaan masentunut kritiikistä, vaan jopa riemastui maalaamaan aina vain erikoisempia ja surrealistisempia teoksia, mitä enemmän häntä kritisoitiin. Hän uskoi vakaasti omaan nerouteensa ja ainutlaatuisuuteensa.
Kirja antaa Dalista hullun ja hieman omahyväisen kuvan. Ainoa jota hän tuntuu arvostavan on hänen vaimonsa Gala. Galan uskomattomuutta ja rakkauttaan häneen Dali toistaakin useasti. Uskon omahyväisyyden kuitenkin johtuvan siitä, että kirja on päiväkirja, jota Dali kirjoitti pääasiassa itseään varten. Onhan hän myös taiteilija.
****
Siitäkin huolimatta, että tämä on neljä vuotta vanha teksti, täytyy antaa tähän muutama huomio. Sanot, että Dali ei ollut aikanaan ymmärretty, mutta se ei itseasiassa ole aivan koko totuus. On totta, että Dalilla oli vihaajia ja hän oli usein johtohahmojen ja surrealistisen liikkeen edustajien kanssa usein nokat vastakkain. Hän tuntuu jopa saavan tiettyä mielihyvää siitä, että suututtaa tiettyjä auktoriteetteja. Mielihyvän tunne ja kapinallisuus ovatkin varmasti syitä siihen, miksi Dalin päiväkirjan tekstit keskittyvät niihin, jotka eivät arvosta hänen töitään, kuin siihen suureen suosioon, jota hän monista tempauksistaan ja taiteestaan sai. Dali kuitenkin on ensimmäisiä taiteilijoita, jotka markkinoivat itseään ja töitään, ja Picasson ohella hän oli aikansa tunnetuimpia taiteilijoita. Hän oli myös uransa edettyä pidemmälle sangen varakas, ja teki paljon töitä myös tilauksesta.
VastaaPoista