Allan Karlsson ei tahdo viettää satavuotispäiviään vanhainkodissa, kahvitellen tylsästi mummojen kanssa, vaan karkaa ikkunasta kukkapenkin kautta maailmalle vain tohvelit jalassa. Ensimmäiseksi hän suuntaa läheiselle asemalla, josta varastaa melkein kuin vahingossa matkalaukun. Sititä alkaa pakomatka poliisin, median ja rikollisten jahtaamana. Matkalla hän tapaa paljon ihmisiä ja kertoo samalla villistä nuoruudestaan. Toivoisin, että voisin ja ehtisin kokea elämässä yhtä paljon kuin hän! Tarinaa lukiessa tuntuu tosin, että onko hänen nyt jokaiseen maailmanhistorian käänteeseen pitänyt sekaantua.
Absurdi, anarkistinen, vähän satiirinen, hauska, vauhdikas, uskomaton.
Minua vain hieman ärsyttää, miksi pitää noin vain tappaa ihmisiä. Huolimattomasti, puolivahingossa.
***
Kukkuluuruu ihana, lisää tänne lukijat-gadget niin voin lukea sun tekstit heti kun oot julkaissut ne! :---) oot ihana, pus ♥
VastaaPoistaHiii, lisäsin ja toiseen blogiini myöös. Itse olet ihanin! ♥
Poista