Vuonna 1920 julkaistu teos, jota aikanaan kuvattiin säädyttömäksi ja se hylättiin useasti ennen julkaisemistaan. Nykyaikaisen ihmisen, ainakin minun on hieman hankala ymmärtää kirjasta noussutta kohua, mutta sen vahva naiskuva ja seksuaalisuuden käsittely on tainnut olla järkytys 1900-luvun alun lukijoille.
Kirjan alussa kuvataan kahta itsenäistä ja pelotonta sisarusta Gudrunia ja Ursulaa, jotka pohtivat naimisiin menoa. Ursula puolustaa ja Gudrun on epäilevämpi. Halu mennä naimisiin, tarvitseeko ihminen naimisissa olon kokemusta, onko kokemus mieluinen tai edes tarpeellinen. Ei ehkä toivottu kokemus, mutta väkisinkin jonkinlainen kokemus. Vai kokemisen loppu?
Kirjassa seurataan naisten ihastumista mieskaveruksiin. Ensin tapaillaan, ihastutaan, rakastutaan, mennään naimisiin ja lopulta erotaan. Myös miesten välinen rakkaus tulee esille. Onko se vain ystävyyttä? Kätkettyä homoseksuaalisuutta?
Kirjaa on aika raskas lukea. Paljon vuoropuhelua ja tuntemusten jahkailua. Jopa tylsistyin ajoittain.
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti