Minulla on ollut taas jokin oletus, ennakkoluulo Tuomas Kyröstä. En ole halunnut lukea hänen kirjojaan. Äitini on ollut Kyrön fani pitkään ja suositteli tätä, kun oli omaan hyllyynsä ostanut. Luotan hänen kirjamakuunsa, joten ajattelin antaa mahdollisuuden. Kyrö on ilmeisen suosittu joka puolella ja tässä kirjassa on kiva kansikin niin miksi ei? Nyt olen tyytyväinen, että luin Kunkun ja pääsin tästäkin epävarmasta olettamuksesta.
Kunkku, Suomen kuningas Kalle XIV Penttinen asuu Suomen pääkaupungissa Vantaalla. Kaupungin parhaalle paikalle Martinlaaksoon rakennetussa kuninkaanlinnassa vaimonsa Sofin kanssa. Kirjassa kerrotaan kunkun elämäntarina. Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toinen alkaa kunkun syntymästä, toinen siitä kun keski-ikäinen kunkku perheineen on potkittu pois linnasta ja kunkusta on tullut Pena. Pena on sosiaalitoimiston vakiasiakas, lukutaidoton kodinkoneliikkeen varastotyöntekijä.
Kirjan Suomesta tulee väkisinkin mieleen nykyisyyden Ruotsi. Kirjan Ruotsi taas on ydinonnettomuudesta toipuva ankea, työttömiä täynnä oleva takapajula. Suomea kuvataan myös varsin ylivoimaisena maana. Sieltä tehdään valtavasti avustustyötä maailman vähäosaisimpiin kolkkiin ja avaruusprojekteilla valloitetaan uusia planeettoja. Viro taas on takertunut Talvisotaan, mutta Virosta tulee myös monia kevyen musiikin tähtiä. Kirjaan on lainattu monien julkisuuden henkilöiden nimiä suoraan tai sanamuunnoksina ja heillä saattaa olla myös todellisuudesta poikkeava ammatti. Kuten formulakuski Hynynen.
Kunkku on suoraan sanottuna tyhmä. Hän ei kuitenkaan ole ilkeä. Jollain tapaa hän on hellyttäväkin viattomuudessaan. Kunkku tahtoo kaikille hyvää, yleensä hieman itsekeskeisesti, eikä tajua tekemistensä seurauksia. Usein hän hölmöilee ja muu perhe kärsii. Koko kuninkaallinen instituutio kärsii ja lopulta monarkia lakkautetaan.
Ilakoivasta satiirista huolimatta Kunkku ei ole pelkkää huumoria. Siinä on paljon syvällisempiä ajatuksia, joita ehti hyvin ajatella lukiessaan. Ajatuksia yhteiskunnasta, kuuluisuudesta, perheestä, ihmissuhteista, elmästä ja sen elämisestä. Pelkäsin alun jälkeen juonen ja tapahtumien lässähtävän, olihan kirja melko pitkä (551 sivua), mutta niin ei onneksi käynyt. Tapahtumat kulkivat reippaasti eteenpäin koko kirjan ajan lopuun asti, eikä tylsiä hetkiä ollut. Varsin viihdyttävä.
Siltala 2013
Kansi: Elina Warsta
Sivuja: 551
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti